Miksi en tiedä mitään energiasta (vaikka pitäisi)?

Maria Ruuska | 16.12.2021

Energia on yksi vaikeimmin viestittävistä aiheista, vaikka sillä on suuri merkitys ilmastokriisin ratkaisussa. Kansalaisten energialukutaito paranee, jos alan keskustelijat pystyvät yleistajuistamaan asiansa, kirjoittaa Kaskasin Hanna Talikka.

Tämän blogin otsikon kirjoittaminen jännitti. Kuka myöntää asiaan perehtyneille kollegoilleen ja nyt julkisesti, että ei kuunnellut kunnolla peruskoulun fysiikan tunneilla tai ei muista edes nykyistä sähköyhtiötään. Olen kuitenkin huomannut, etten ole yksin energialukutaidottomuuteni kanssa. 

Kun joulukuun alussa uutisoitiin huimasti nousevasta sähkön hinnasta, moni toivoi, että tietäisi vähän enemmän nykyisestä energiajärjestelmästä ja osaisi tulkita sähkölaskua oikein. Älä siis huoli, jos et aikatauluta lenkkisaunaasi sähkön hinnan perusteella – et ole ainoa.

Kaskasmaisen työtavan ytimessä on aina ollut pyrkimys sukeltaa viestinnän kohderyhmän saappaisiin sekä tiedon että tunteen tasolla. Vain niin voidaan tehdä viestintää, jolla muutetaan asenteita ja käyttäytymistä. Siksi päätin sukeltaa kansalaisten energialukutaidon dna:han.

Energialukutaito tarkoittaa, että pystyy ymmärtämään energiaan liittyviä kysymyksiä ja tekemään sitä koskevia päätöksiä. Lukutaidossa on kolme osaa: tieto, tunne ja käyttäytyminen. Jos energialukutaitoni olisi huipussaan, tietäisin todennäköisesti oman energiankulutukseni, pitäisin energiavalintojani tärkeinä ja käyttäytyisin myös sen mukaisesti. 

Miksi sitten sähköyhtiön uutiskirjeet päätyvät useimmiten suoraan roskakoriin ja tekemäni energiavalinnat tuntuvat turhilta? Miten energialukutaitoa parannetaan?

Energia-alan keskustelu ei palkitse kansalaista

Yhä useampi meistä on kiinnostunut vaihtamaan kestävämpään elämäntyyliin mutta kohtaa tiellään useita esteitä. 

Euroopan komissio järjesti jälleen joulukuussa 2021 vuotuisen Citizen’s Energy Forum -tapahtuman, jossa käsiteltiin kansalaisten roolia energiamurroksessa. Energiajärjestelmien olisi muututtava lähes päästöttömiksi vuoteen 2050 mennessä. Jotta tavoitteeseen päästään, myös kansalaisten tiedoilla ja taidoilla on väliä. 

Citizen’s Energy Forumissa yhdeksi monista esteistä kansalaisten osallistumiselle määriteltiin tiedon puute. Energiatietoa on saatavilla, mutta se on muodossa, jota kansalaiset eivät ymmärrä. 

En liiemmin mieti energiaa, ellei kyse ole ihmisten välisistä energioista tai energiapatukoista. Energiatietoon ja -viestintään on yksinkertaisesti vaikea samastua. 

Vaikka valitsen ostaa vihreää sähköä, ei valintani tunnu kovinkaan merkitykselliseltä. Järkevät energiavalinnat eivät tuota näkyvää ja välitöntä hyötyä samalla tavalla kuin esimerkiksi ekologisen ruokavalion noudattaminen. Kasvispihvi tuntuu suolistossa paremmalta kuin sisäfile, mutta Netflix pyörii aivan yhtä hyvin fossiilisella kuin vihreällä sähköllä. Tässä todennäköisin syy siihen, että energialukutaitoni tunnepuoli voi kehnosti. 

Vaikka suhtautuisin energia-asioihin intohimoisesti, kompastuisin seuraavaksi monimutkaisiin käsitteisiin. Jos energiajärjestelmää haluaa ymmärtää, joutuu ensin ottamaan haltuun alan vaikean terminologian. 

Vai miltä kuulostavat säätövoimakapasiteetti, polttokenno-elektrolyyseri ja jakeluvelvoitetaso? Entä paljonko on yksi megawatti? Monimutkaiset käsitteet ja puhetapa sulkevat monet energiakeskustelun ulkopuolelle. Näin tiedollinen osa energialukutaidosta jää kehittymättä.

Energiakäyttäytymiseeni vaikuttaa myös tiedon suuri määrä ja se, että sen luotettavuutta on vaikea arvioida. Tällä hetkellä jää osittain kansalaisen vastuulle arvioida energiatiedon lähteen luotettavuus ja vertailla eri tietoja keskenään. Kaikilla meillä ei ole aikaa tai muita tärkeitä resursseja, joita tarvitaan suuren tietomäärän kriittiseen arviointiin.

Energiakansalainen vaatii selkeyttä energiaviestintään

Energia-alan asiantuntijoilla ja meillä viestijöillä riittää siis työsarkaa. Miten saada kaltaiseni energialukutaidottomat kiinnostumaan energiasta ja vieläpä toimimaan tiedon pohjalta?

Olemme Kaskasissa mukana kansainvälisessä GRETA-hankkeessa, joka tutkii energiakansalaisuutta, eli tapoja, joilla jokainen meistä voi olla osa energiajärjestelmää. Tutkijat selvittävät, millaisessa muodossa energiatiedon tulisi olla, jotta se kannustaisi energiakansalaisuuteen. Tässä GRETAn tutkijoiden tekemistä havainnoista ja Citizen’s Energy Forumin keskusteluista poimittuja vinkkejä energialukutaitoa parantavaan viestintään:

Aseta energiatieto oikeisiin mittasuhteisiin. Kerro avoimesti, kuinka paljon jonkin energiavalinnan tekeminen todellisuudessa vaikuttaa. Onko suurempi vaikutus sillä, että taloyhtiö hankkii ilmalämpöpumput vai sillä, että se investoi sähköautojen latauspaikkoihin?

Anna tiedolle yhteiskunnallinen konteksti. Kenellä on mahdollisuus vaikuttaa energiajärjestelmään? Mihin kansalaisen tekemät valinnat riittävät? 

Millaisia toimia energiamurros vaatii esimerkiksi päättäjältä ja yrityksiltä kansalaisten lisäksi? 

Selitä tai kierrä liian tekniset käsitteet. Kansalainen haluaa ymmärtää sähkö- tai lämpölaskun sisällön ilman syvää perehtyneisyyttä terminologiaan.

Kerro vaikutuksista ja mahdollisuuksista yhteisön tasolla. Pelkästään yksilön valintoihin tai maakohtaisiin tavoitteisiin keskittyminen ei edistä energiakansalaisuutta. Monet kestävät energiavalinnat vaativat yhteisöjen, kuten taloyhtiöiden tai kaupunginosien, ponnistuksia.

Visualisoi ja yksinkertaista energiatietoa. Selkeä infograafi auttaa hahmottamaan energiankulutusta paremmin kuin pitkä raportti. Tee energiatiedon omaksumisesta mahdollisimman helppoa ja nopeaa.

Kiitos asiantuntevien kollegojen ja kiinnostavien asiakasprojektien, energialukutaitoni kehittyy hiljalleen joka päivä. Koin viimeksi suuren ahaa-elämyksen, kun energia-asioihin syvällisesti perehtynyt kollegani Pasi Nokelainen kertoi havainnollistavan esimerkin raakaöljyn hinnasta ja sen sisältämästä energiamäärästä. Pasin esimerkki kuului näin: 

Yksi litra öljyä sisältää suunnilleen saman määrän energiaa kuin 150 tuntia eli noin 19 työpäivää raskasta ruumiillista työtä. Kohonneista hinnoista huolimatta tuo litra raakaöljyä maksaa edelleen vain 45 senttiä. Ei ihme, että fossiilisten polttoaineiden korvaaminen on tuntunut aiemmin mahdottomalta.

Toivon näkeväni tulevaisuudessa yhä enemmän yleistajuista ja avointa energiakeskustelua, joka tuottaa myös vastaavia ahaa-elämyksiä kuin kollegani esimerkki. 

Kirjoittaja on Kaskas Median johtava viestintäasiantuntija, joka tietää nyt jo enemmän energiasta ja muistaa kysyttäessä sähköyhtiönsä nimen. Hän johtaa energiakansalaisuutta tutkivan GRETA-hankkeen viestintää. Hanketta rahoittaa Euroopan komission Horisontti 2020 -tutkimus- ja innovaatio-ohjelma.

Selaa lisää