Syyskuussa 2026 Ruskeat Tytöt ry ilmoitti lopettavansa. Yhdistys haastoi ja uudisti kulttuuri- ja mediakenttää ja loi yhteisön, jossa vähemmistöön kuuluvat ihmiset saivat mahdollisuuden kehittää osaamistaan ja muodostaa ammatti-identiteettiään ilman ulkoapäin tulevia ennakkoluuloja tai lokerointia.
Kirjailija ja toimittaja Koko Hubaran blogista alkunsa saanut Ruskeat Tytöt -yhdistys perustettiin vuonna 2017 laajentamaan representaatioita suomalaisessa kirjallisuudessa ja mediatuotannossa. Yhdistyksen toimintaa rahoitettiin pääasiassa apurahoilla, mutta sen työstä ei myöskään oltu valmiita maksamaan asianmukaista korvausta. Yhdistykseltä pyydettiin vuosien ajan esimerkiksi konsultointia, koulutuksia ja verkostojen hyödyntämistä.
Yhdistys loi toiminnalleen alusta alkaen ammattimaisen perustan, mikä tarkoitti, että tekijöille maksettiin työstä asianmukainen korvaus. Näin se tarjosi monelle uudelle kirjoittajalle ja toimittajalle palkallista työtä ja jalansijaa alalla, jolla vähemmistötaustaisten tekijöiden on usein vaikea päästä alkuun. Yhdistys halusi pitää kiinni periaatteestaan, mutta jatkuva ilmainen työ ei ollut kestävää.
Yksi yhdistyksen saamista tunnustuksista oli Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden kunniaksi järjestetyn Vuosisadan Rakentajat -kilpailun palkinto, joka myönnettiin yhdistyksen perustamalle kirjoittajakoululle. Kaskas suunnitteli ja toteutti kilpailun viestinnän.
Noora Al-Ani on toiminut Ruskeat Tytöt ry:n puheenjohtajana neljä vuotta ja ollut sitä ennen mukana hallituksen jäsenenä. Al-Ania ilahduttaa, että valtamediassa on tänä päivänä enemmän ruskeita tekijöitä. Näkyvillä paikoilla ja valta-asemissa ruskeita ihmisiä ei kuitenkaan vieläkään juuri näy. Al-Anin mukaan muutos vie aikaa, sillä se edellyttää, että ruskeilla ihmisillä on aidosti mahdollisuus edetä hierarkkisissa työympäristöissä ja nousta tehtäviin, joissa heidän äänensä kuuluu ja näkyy myös laajemmin yhteiskunnassa.
Miten kuvailisit Ruskeat Tytöt ry:n viimeisiä vuosia?
Haastavat vuodet, haastavat ajat. Medialle ja kirjoittajakoululle ei ole enää onnistuttu saamaan rahoitusta. Ulkopuolelta meidät on alettu nähdä enemmänkin antirasistisena järjestönä, joka tuottaa yhdenvertaisuuteen liittyviä palveluita. Niistä ei kuitenkaan haluta maksaa.
Olemme tehneet työtä jo parin vuoden ajan pelkästään hallituksen voimin ja pro bonona. Sillä tavalla olemme saaneet aikaan paljon, esimerkiksi näyttelykokonaisuuden Stoan kanssa ja kokonaisen julkaisun.
Minkälaisia mahdollisuuksia näet, että meiltä meille* -tyyppisellä medialla on Suomessa tällä hetkellä?
Aika pienet. Käytännössä se tarkoittaa paljon ilmaista työtä. Minua vähän harmittaa, että siitä käytetään aina sanaa vapaaehtoistyö. Sitähän se on, mutta käytännössä se on ilmaista työtä. Kukaan ei elä vapaaehtoistyöllä.
Ymmärrän, ettei yhteiskunnan kuulu maksaa kaikkea toimintaa, jota ihmiset haluavat tehdä intohimosta. Mutta toivoisin, että kiinnitettäisiin enemmän huomiota vähemmistöjen asemaan. Meitä ei edusteta juuri missään.
Mediakenttä on kuitenkin muuttunut kymmenessä vuodessa. Sosiaalisen median myötä nuorempi polvi tekee nyt sellaista sisältöä, jota RT:n ei ollut mahdollista tehdä kymmenen vuotta sitten, koska alustat ovat muuttuneet niin paljon.
Jos raha ei olisi esteenä, minkälaista meiltä meille -mediaa tässä ajassa tarvittaisiin?
Jotain isompaa kuin Ruskeat Tytöt on koskaan ollut. Sellainen media, joka otetaan vakavasti, mutta joka tekee asiat kuitenkin omalla tavallaan. Esimerkkinä minulle tulee mieleen Uusi Juttu. Se tekee pitkiä journalistisia juttuja tärkeistä aiheista, sekä ajankohtaisista että sellaisista, jotka eivät oikeastaan vanhene koskaan. Henkilökohtainen unelmani on, että RT olisi joskus voinut toimia samalla tavalla.
Mikä on se vaikutus minkä Ruskeat Tytöt on saanut aikaan ja minkälaisen perinnön se jättää jälkeensä?
Meillä on esimerkiksi sanat. Miten puhuimme itsestämme ennen kuin alettiin puhua ruskeista tytöistä? Aina piti sanoa ”ei-valkoinen”, jolloin valkoinen ihminen on keskiössä ja kaikki määritellään siitä käsin. Se on toiseuttavaa. Kymmenessä vuodessa olemme muuttaneet suomen kieltä, ja se jää elämään.
Olemme myös tarjonneet palkkatyötä monelle uudelle tekijälle, jotka toivottavasti pääsevät jatkamaan työtään. Kun ajattelee, kuinka monta kustannussopimusta on syntynyt nimenomaan RT:n työn ansiosta, se on aika mieletöntä. Ihmiset ovat löytäneet oman yhteisön ja ystäviä. Olemme päässeet olemaan tiloissa, joissa emme ole ainoita huoneessa. On vaikea selittää miltä se tuntuu, kun sitä joutuu toistuvasti kokemaan. Jos valkoinen on ainoana huoneessa täynnä ruskeita ihmisiä, hän tietää, että tilanne on väliaikainen ja hän pääsee taas valkoiseen keskiöön.
Ruskeat Tytöt on ollut iso elämää mullistava tekijä niin monelle. Pari viikkoa sitten vastaan käveli kadulla joku, jolla oli RT-huppari päällä, ja se tuntui tosi ihanalle. Meillä kaikilla on joku pipo, huppari tai vanhat sukat vielä laatikossa. Uskon, että Ruskeat Tytöt jatkaa kaikissa meissä.
Nyt haluamme varmistaa, että Ruskeat Tytöt median julkaisut arkistoidaan asianmukaisesti. Sillä, mitä olemme kymmenessä vuodessa saaneet aikaan, on iso kulttuurihistoriallinen jälki.
*Meiltä meille -medialla tarkoitetaan vähemmistöjen itsensä tuottamaa mediaa, jossa he kertovat omista kokemuksistaan ja käsittelevät itselleen tärkeitä aiheita omista näkökulmistaan.