Mihin tiede- ja tutkimusviestintä menee vuonna 2022 ja siitä eteenpäin? Tätä lähdimme Kaskasissa selvittämään. Tunnistimme kuusi tulevaisuuden ilmiötä, jotka kannattaa huomioida tutkimus- ja tiedeviestinnässä.
Selvitimme tutkimusviestinnän trendejä osana Kaskasin omaa strategiatyötä. Haimme vastausta kysymykseen, millaisia ilmiöitä tiede- ja tutkimusviestinnän tulevaisuudessa voi nähdä.
Haimme vastausta kysymykseen, millaisia ilmiöitä tiede- ja tutkimusviestinnän tulevaisuudessa voi nähdä
Kartoituksessa erottui kuusi tutkimusviestinnän tulevaisuuden ilmiötä, joista kerromme tässä kirjoituksessa. Lopusta voit lukea, miten kartoitus tehtiin.
Ilmiö 1: Luotettavan tiedon merkitys kasvaa
Korona-aika on osoittanut, kuinka tärkeää ajankohtainen ja luotettava tieto on. Väärää tietoa on toki ollut liikkeellä ennen koronaakin.
Kartoituksessamme tunnistettiin tarve taistella väärää tietoa vastaan. Sama viesti toistui useissa haastatteluissa.
- Korona-aika on osoittanut tutkimustiedon ja sen oikean tulkitsemisen arvon.
- Valeuutiset, misinformaatio ja disinformaatio voivat lisätä tieteen ja tutkimusviestinnän arvostusta.
- Tutkimusprosessien läpinäkyvyys on entistäkin tärkeämpää – myös niitä kannattaa avata ymmärrettävästi.
Valheesta varoittaminen auttaa torjumaan väärää tietoa
Yhden keinon väärän tiedon torjumiseen tarjoaa inokulaatio- eli rokotusteoria.
Teorian ydinajatus on, että samalla tavalla kuin rokote luo vastustuskykyä tautia vastaan, niin tujaus väärää tietoa antaa vastustuskykyä valetietoa vastaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun asiasta kerrotaan, niin samassa yhteydessä kannattaa varoittaa siitä, että “tällaiseen väärään tietoon te saatatte törmätä”.
Jos henkilö myöhemmin kohtaa virheellistä tietoa, hän on valppaana torjumaan sitä: “Ahaa, tämä ei taida pitää paikkaansa, minua varoitettiin tästä.”
Teorian on kehittänyt William McGuire 1960-luvulla.
Ilmiö 2: Tutkijan yhteiskunnallinen vaikuttaminen on yhä tärkeämpää
Yhteiskunnallisen päätöksenteon tueksi tarvitaan tutkittua tietoa. Vastuu vuorovaikutuksesta ei ole kuitenkaan yksin tutkijoilla. Päättäjien pitää itsekin kurottaa kohti tutkijoita ja käyttää tarjolla olevaa tietoa.
- Tutkijoita halutaan entistä tiiviimmin mukaan päätöksenteon prosesseihin. Vuorovaikutuksen pitäisi olla kaksisuuntaista.
- Päätöksenteko tarvitsee tiedon tulkitsemista sekä konsensusta ennemmin kuin yksittäisiä tutkimuksia.
- Päättäjien suunnalta on paine nopeuttaa tutkimustulosten saamista.
- Tutkijoiden olisi yhä tärkeämpää tunnistaa vaikuttamisen ikkuna eli oikea aika ja paikka vaikuttamiselle.
- Suomessa on kehitetty uusia tieteen ja päätöksenteon välisen vuorovaikutuksen keinoja ja toimintamalleja.
Sofi kehittää tiedeneuvonnan keinoja
Suomessa tieteen ja päätöksenteon välistä vuorovaikutusta on viime vuosina kehittänyt Suomalaisen Tiedeakatemian hanke Sofi.
Projektina aloittanut Sofi vahvisti tiedeyhteisön ja päätöksentekijöiden välistä dialogia ja kehitti vuorovaikutuksen lisäämiseksi uusia työkaluja. Jäämme innolla seuraamaan myös tulevaisuuden ratkaisuja, sillä toiminta on nyt osa Suomalaisen Tiedeakatemian vakituista toimintaa.
Sofin julkaisu: Tieteen ja päätöksenteon vuorovaikutus eilen, tänään ja huomenna.
Ilmiö 3. Tiedon ja tahojen yhteenkokoajille on tarvetta
Painimme nykyaikana viheliäisten ja monimutkaisten ongelmien kanssa. Asioiden syy–seuraussuhteet voivat olla hämärän peitossa, tai muutokset tapahtuvat pitkällä aikavälillä, jolloin kokonaisuutta on vaikea hahmottaa. Kohtaamamme ilmiö voi olla täysin uusi, eikä noudata mitään aikaisemmin kokemaamme. Tällaisia monimutkaisia ongelmia voi ratkoa vain yhteistyöllä.
- Tiedon ja eri tahojen yhteenkokoajia tarvitaan yhä enemmän. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi dialogisia menetelmiä ja yhteistyön fasilitoimista.
- Osallisuus on yhä tärkeämpää. Erilaisilla ihmisillä tulee olla mahdollisuus olla mukana keskusteluissa ja asioiden valmisteluissa, vaikkapa uudenlaisilla kuulemisilla ja kansalaisraadeilla.
- Innovaatioita pitäisi kirittää esimerkiksi lisäämällä yritysten ja tutkimusmaailman yhteistyötä.
Helsingin yliopiston ja Kaskasin Tutkija–päättäjä-pari
Cambridgen yliopistossa on kehitetty poliittisen neuvonannon tueksi fellowship-malli. Brittiläiset poliitikot ja korkeat virkamiehet tulevat jopa muutamaksi päiväksi yliopistolle Cambridgeen, jossa he keskustelevat työlleen tärkeistä kysymyksistä syvällisesti tutkijan kanssa.
Vuonna 2019 Kaskas toteutti Helsingin yliopiston kanssa tällaisen päättäjien ja tutkijoiden välisen kohtaamisen. Pyysimme kymmentä tutkimusta ja päätöksentekoa edustavaa henkilöä kohtaamaan kahvikupin äärellä. Mukana oli kansanedustajia, erityisavustajia ja virkakunnan edustajia sekä professoreita, tutkijoita ja opettajia.
Kokemukset olivat erinomaisia, ja toiminnalle toivottiin jatkoa. Voit lukea lisää kokemuksistamme Tutkija–päättäjä-pareista täältä.
Ilmiö 4. Viestinnän vaikuttavuutta halutaan lisää
Samalla tavalla kuin tutkimuksen halutaan vaikuttavan yhteiskunnassa, tulisi myös viestinnällä tavoitella mitattavaa muutosta. Ohi ovat ajat, jolloin tutkimushankkeen suurin viestintäsatsaus oli YouTubeen ladattu esittelyvideo, joka sai tuurilla 50 katselukertaa. Kaikkien viestinnän tavoitteiden ja tekojen on pystyttävä vastaamaan kysymykseen: mitä muutosta haluamme tällä saada aikaan?
- Kun tutkimusviestintä vaatii vaivannäköä ja resursseja, sen tulisi aidosti vaikuttaa asioihin. Vaikuttavuus pitäisi pystyä todentamaan. Ongelma on, että jaettua käsitystä vaikuttavuudesta ja sen mittaamisesta ei aina ole.
- Koska tutkimusta rahoitetaan usein verorahoilla, myös suuren yleisön pitäisi nähdä tutkimuksen merkitys.
- Pistemäisistä viestintäteoista ja -kampanjoista pitäisi päästä kohti strategisempaa viestintää. Hankeviestintääkään ei pidä tehdä vain
sen vuoksi, että rahoittaja sitä vaatii.
Viestinnän tavoitteiden mittaamista on mietittävä jo projektin alkuvaiheessa
Meistä moni huomaamattaan käärii hihat ja ryhtyy jo hommiin ennen kuin on miettinyt kunnolla työnsä vaikutuksia. Olemme Kaskasissa ottaneet tavaksi vastata jokaisen projektin alussa neljään kysymykseen: Mikä tarve työn taustalla on? Mikä on sen tavoite? Millä teolla tavoitteeseen päästään? Mikä on toivottu tulos?
Vaikka kysymykset vaikuttavat näennäisen helpoilta, niihin vastaaminen on usein yllättävän vaikeaa mutta sitäkin tärkeämpää. Kun kysymyksiin vastataan huolella jo suunnittelun alkuvaiheessa, tekemisellä on selkeä suunta ja vaikuttavuudesta on helppo raportoida.
Ilmiö 5. Vastuullisuus on elinehto
Vastuullisuuden vaatimus läpäisee koko yhteiskunnan. Tutkimusviestinnässä tämä tarkoittaa sitä, että viestittävistä aiheista nostetaan esiin vastuullisuusnäkökulmia. Myös tutkimusorganisaatioiden on viestittävä entistä läpinäkyvämmin omasta vastuullisuudestaan.
- Tutkimusorganisaatioilta ja niiden yhteistyökumppaneilta odotetaan vastuullisuutta.
- Reilu siirtymä on iso teema ja haaste kestävyys- ja ilmastokysymyksissä.
- Tutkimusmaailman vastuullisuus puhuttaa. Minne ja kenelle rahoitus ohjautuu? Onko akateeminen työkulttuuri kestävällä pohjalla? Miten käy akateemisen matkustamisen?
Yliopistot viestivät aktiivisesti omasta vastuullisuudestaan
Opiskelijat, työntekijät ja yhteistyökumppanit ovat kiinnostuneita oman yliopiston vastuullisuudesta. Monella yliopistolla on jo oma vastuullisuusohjelma, jonka toteuttamisesta se viestii aktiivisesti.
Melbournen yliopisto kertoo avoimesti verkkosivuillaan, miten vastuullisuusohjelma luotiin ja kuinka hyvin tavoitteet saavutettiin. Edellisellä ohjelmakaudella 2017–2021 yliopisto tavoitteli päästövähennysten lisäksi parannuksia esimerkiksi kampusten biodiversiteettiin.
Vastuullisuusohjelman laatimiseen osallistuu koko yliopistoyhteisö, ja vaikuttavuudesta kerrotaan pitkin vuotta kiinnostavien tarinoiden välityksellä.
Ilmiö 6. Tutkijoilta edellytetään viestintäosaamista (jota heillä jo onkin)
Tutkimusviestintä on jo osa monen tutkijan peruskoulutusta, ja useat tutkimusrahoittajat arvostavat huolella laadittuja viestintäsuunnitelmia. Tämä tarkoittaa, että tutkijoille suunnattujen viestintäkoulutusten on uudistuttava taitojen karttumisen mukana.
- Viestien terävöittämiselle ja monimutkaisen tiedon paketoinnille on yhä suuri tarve.
- Viestintäosaamisen rinnalle tarvitaan vuorovaikutusosaamista ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen taitoja.
- Viestintään haetaan tehoa yhä enemmän myös markkinoinnin keinoista ja elämyksellisyydestä.
Tiedeviestijän on opittava kuuntelemaan ja taltuttamaan konflikteja
Yhdysvaltalainen tutkija ja tiedeviestijä Faith Kearns julkaisi viime vuonna teoksen Getting to the Heart of Science Communication. Nykyaikaisessa tiedeviestinnässä kyse on ennemminkin vuorovaikutuksesta kuin tiedon jakamisesta.
Kearnsin mukaan tiedeviestijän uusia tärkeitä taitoja ovat aktiivinen kuuntelu ja kyky ymmärtää ihmisten tunteita. Kun puhutaan nykyajan haasteista, kuten luontokadosta tai ilmastonmuutoksesta, mukana on aina tunteita ja jopa traumoja. Kearns kehottaa tutkijoita valmistautumaan vaikeidenkin tunteiden kohtaamiseen.
Nämä kuusi ilmiötä ovat tietysti vain pieni otanta siitä, mitä tutkimusviestinnässä tapahtuu nyt ja lähivuosina. Mitä sinä ajattelet: mitä ilmiöitä tunnistit ja jäikö jotain puuttumaan?
Näin kartoitus tehtiin
- Aloitimme selvityksen omista asiantuntijoistamme.
- Teimme ensin sisäisen kyselyn tutkimusviestinnän trendeistä ja tulevaisuudesta. Tutkimusviestintä on kulkenut Kaskasin mukana aivan sen perustamisesta saakka. Moni asiakkaistamme edustaa tiede- ja tutkimusmaailmaa, ja seuraamme aktiivisesti alan kehitystä.
- Keskustelimme teemasta tutkimusmaailmaa edustavien asiakkaidemme kanssa.
- Tapasimme kuusi tutkimuksen ja tutkimusviestinnän parissa työskentelevää asiantuntijaa yliopistoista, ministeriöistä sekä tutkimusorganisaatioista.
- Lisäksi hyödynsimme vuonna 2020 tehtyä asiakaskyselyämme.
Kirjoittajat Hanna Talikka ja Mari Kiviniemi ovat Kaskasin johtavia viestintäasiantuntijoita.
Tilaa Kaskasin uutiskirje. Saat aina uusia ajatuksia tutkimuksesta, vastuullisuudesta ja osallisuudesta viestimiseen. Uutiskirje ilmestyy noin 6 kertaa vuodessa.