Miten käy Suomen hiilineutraalisuustavoitteelle, kun Säätytalon sisään sulkeutuvat kokoomuksen, perussuomalaisten, RKP:n ja kristillisdemokraattien neuvottelijat laatimaan Suomelle to do -listaa seuraavaksi neljäksi vuodeksi? Tavoitteesta kiinni pitäminen saattaa ratkaista, onnistuuko Suomi kotiuttamaan vihreän siirtymän luoman kaikkien aikojen superhyperjättipotin.
“Ja tämä hiilineutraalisuus 2035 mennessä. Se on meidän käyntikorttimme”, sanoo Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies.
On 17. tammikuuta 2023 ja ulkona sataa märkää lunta vaakasuoraan vasten kasvoja. Häkämiehen sanat on osoitettu Bio Rexin salin penkeillä istuville Suomen liike-elämän edustajille ja virkakunnalle.
Meneillään on EK:n tilaisuus, jossa on kerrottu, millaisella reseptillä Suomi tuplaa hiilikädenjälkensä vuoteen 2030 mennessä. Hiilikädenjälki viittaa päästövähennyksiin, jotka syntyvät suomalaisten puhtaiden ratkaisujen viennin seurauksena eri puolilla maailmaa.
Viittaus hiilineutraalisuuteen vuoteen 2035 mennessä oli Häkämiehen puheenvuoron loppuhuipennus. Muu esitys oli osoitus siitä, kuinka yritysten kelkka on todellakin kääntynyt ja kuinka vihreä siirtymä nähdään liiketoimintamahdollisuutena.
Yritysten hiilikädenjälki on Suomen hiilijalanjälkeä suurempi
EK:n teettämän selvityksen mukaan suomalaisyritysten puhtaiden ratkaisujen viennin tuottamat päästövähennykset ovat jo nyt 63 miljoonaa CO2-ekvivalenttitonnia, kun taas Suomen päästöt ovat 49 miljoonaa tonnia CO2-eq.
Yritysten tuottama hiilikädenjälki on siis nyt suurempi kuin Suomen hiilijalanjälki. Kädenjälki voitaisiin tuplata vuosikymmenen loppuun mennessä, jos kaikki menee hyvin.
Pitkin vaalikevättä elinkeinoelämä etu- ja yhteistyöjärjestöineen teki monia muitakin ulostuloja. Esimerkiksi yritysten yhteenliittymä Climate Leadership Coalition ja konsulttiyhtiö Boston Consulting Group julkaisivat helmikuussa selvityksen, jonka mukaan vihreä siirtymä voi tuoda Suomelle 85–100 miljardin euron vientitulot vuoteen 2035 mennessä. Lyhyesti sanottuna puhutaan siis kaikkien aikojen superhyperjättipotista.
Silti Suomen hiilineutraalisuustavoite 2035 on vaarassa lentää Säätytalon roskakoriin. Ja jos se sinne lentää, voi hyvin olla, että emme pysty lunastamaan voittavaa arpaamme.
Piru piilee yksityiskohdissa ilmastoasioissakin
Superhyperjättipotin lunastamisessa on kyse siitä, että monien puhtaiden teknologioiden osalta on saavutettu keikahduspiste. Esimerkiksi energia-alalla investoidaan jo nyt miljardien edestä puhtaaseen tuotantoon. Meneillään on ehkä Suomen historian suurin investointiaalto, joka tapahtuu valtaosin markkinaehtoisesti.
Valtiota tarvitaan toki edelleen avuksi esimerkiksi ennustettavan ja kannustavan sääntelyn kehittämiseen, luvituksen sujuvoittamiseen, TKI-panostusten kohdentamiseen ja kotimaisten referenssien tarjoamisessa eli vientiä tukevien kotimaisia esimerkkien aikaansaamisessa.
Suomi voi siis edelleen sössiä, vaikka sillä on hieman yllättäen käsissään voittava arpa. Hyvän listauksen siitä, mitä tulevalta hallitukselta tarvitaan, on tehnyt esimerkiksi Keskuskauppakamarin Teppo Säkkinen twiittiketjussaan.
Hiilineutraalisuuden saavuttaminen vuoteen 2035 mennessä ei siis enää ole kiinni energiatuotannosta ja teollisuuden päästövähennykset etenevät kohtuullisen hyvällä uralla.
Sen sijaan kipukohtia on kolme:
- maatalouden päästöt,
- liikenteen päästöt ja
- hiilinielut eli millä “neutralisoidaan” ne päästöt, joista ei päästä vuoteen 2035 mennessä eroon.
Näiden osalta edellisen hallituksen perintö seuraajilleen ei ole paras mahdollinen. Korkeimmalta hallinto-oikeudelta odotetaan hetkenä minä hyvänsä tietoa siitä, miten valtioneuvostoa vastaan nostettu hallintovalitus etenee.
Tämän Suomen ensimmäisen ilmasto-oikeudenkäynnin ydin on siinä, että ilmastolaki edellyttää valtioneuvostoa ryhtymään riittäviin lisätoimiin ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Niitä ei Marinin hallitukselta nähty.
Miten käy vihreän siirtymän Suomi-Ruotsi-maaottelussa?
Uudella hallituksella olisi siis kova urakka, jos se haluaa pitää kiinni hiilineutraalisuudesta. Ennusmerkit ovat sikäli huonot, että Säätytaloon sulkeutuvista puolueista ainoastaan RKP oli vaaliohjelmassaan sitoutunut tavoitteeseen.
RPK:llä sanotaan olevan kokoaan suurempi merkitys hallitusohjelmaneuvotteluissa, mutta nähtäväksi jää, onko Anna-Maja Henrikssonin ja Anders Adlercreutzilla kuitenkaan riittävästi jerkkua hauiksissa tiukoissa kädenväännöissä.
Sekin vaihtoehto on olemassa, että tavoite pidetään voimassa, mutta toimet eivät ole sen kanssa linjassa. Ruotsin ilmasto- ja energiapolitiikassa maata nykyisen hallitsevan oikeistokoalition aikana on ajauduttu tällaiseen tilanteeseen, ja nyt Suomella olisi paikka kiriä ohi vihreä siirtymän Suomi-Ruotsi-maaottelussa. Nato-jäsenyydessäkin näytettiin Ruotsille suuntaa.
Hiilineutraalisuuden saavuttaminen nimenomaan ensimmäisenä kehittyneenä teollisuusmaana maailmassa on tärkeää. Kuten Jyri Häkämies asian ilmaisi: se on meidän käyntikorttimme.
Paavo Nurmen sanotaan juosseen Suomen maailmankartalle yhdeksällä olympiakultamitalillaan. Olisiko näin käynyt, jos Nurmi olisi juossut yhdeksän hopeista tai pronssimitalia? Ensimmäiset muistetaan ja hiilineutraalisuus avaa ovia vihreälle kasvulle.
Työskentelen päivittäin edelläkävijäyritysten ja Suomen parhaimpien tieteenteentekijöiden kanssa. Tiedän, että sekä teknisten että yhteiskunnallisten keinojen löytämiseen on saatavilla tulitukea.
Tiede ja yritykset ovat valmiita auttamaan Suomea voittavan arvan lunastamisessa.
Pasi Nokelainen työskentelee Kaskasissa vastuullisuuspalveluista vastaavana johtajana. Häneltä ilmestyy aivan pian myös tietokirja Maailmanloppu peruttu – seitsemän väitettä kiertotaloudesta (Gummerrus).