Viime aikoina on käyty kiivasta keskustelua siitä, pitäisikö etätöistä palata viimein konttoreille vai onko työntekijöiden tahto etäilyyn pomojen tuskailua tärkeämpää. Pomo määrää ja työntekijä tottelee, vai toisin päin? Pitäisikö työpaikoilla sittenkin keskustella enemmän yhdessä siitä, miten ja miksi töitämme teemme?
Viime aikoina on luettu teräviä kannanottoja sen puolesta, että etätöille on tultava loppu. Työterveyslaitoksen pääjohtaja Antti Koivula väläytti jo toimistopakkoa. Määräyksiä paluusta työmaalle onkin tehty sekä isommissa että pienemmissä firmoissa.
Etenkin pomoporras on sitä mieltä, että nyt loppuu kotikonttoreilla kökkiminen. Ongelmaksi on koettu esimerkiksi innovoinnin ja oppimisen haastavuus, kun yhteistä työaikaa saman katon alla ei ole.
Suomalaiset ovat olleet etätöihinsä erityisen mieltyneitä. Kansainvälisten työvoimatutkimusten mukaan Suomessa tehtiin esimerkiksi vuonna 2022 Euroopan viidenneksi eniten etätöitä.
Laiskaksi etätyöläisiä ei kuitenkaan voi haukkua, sillä toisen tutkimuksen mukaan yli 60 prosenttia eurooppalaisista etäilijöistä kertoi tekevänsä töitä sairaanakin ja joka toinen tekevänsä kotona enemmän työtunteja kuin konttorilla.
Etätyöstä on tullut johdon ja työntekijöiden välille levenevä kuilu, otsikoi Hesari. Konsulttiyhtiön kyselyssä lähes puolet suomalaisista yritysjohtajista toivoo, että työpaikalla oltaisiin 3–4 päivänä viikossa. Kolmannes heistä haluaisi, että työpaikalla käydään joka päivä.
Samaisessa kyselyssä toimistotyöntekijöistä noin joka kolmas puolestaan ei halua mennä työpaikalle kertaakaan viikon aikana. Viidesosa taas kannattaa täyttä läsnätyöviikkoa, loput vastaajista ovat jossain ääripäiden välillä.
Kuuleeko? Kuuntelen – Kiista etätyöstä ratkaistaan keskustelemalla
Kun puhutaan työvoimapulasta, työntekijöiden houkuttelusta ja työnantajamielikuvasta, etäilyn mahdollisuus nousee nykypäivänä väistämättä esiin. Työntekijät ja osaajat osaavat sitä toistaiseksi vaatia, ja jos työpaikka ja sen meno eivät miellytä, aina voi hakeutua muualle. Jyräävä johto ei etenkään nuorempaa osaajakuntaa innosta.
Jos etätyöt estetään, tekeekö se yrityksen työnantajamielikuvalle hallaa, ja jos näin käy, millä se korvataan? Viihtyisät työtilatkaan eivät välttämättä auta, jos pakko on painettu läpi, työntekijöistä viis.
Etä- ja läsnätöiden etujen ja hyötyjen palapeli onkin sen sortin pulmatehtävä, ettei sitä kannata sanelemalla ratkaista. Mitä kauempana johdon ja työntekijöiden näkemykset toisistaan ovat, sitä suurempi tarve on keskustelulle, kuulemiselle ja kuuntelemiselle.
Pulman ratkomiseksi organisaation sisäinen vuorovaikutus nousee arvoon arvaamattomaan. Johdon kannattaakin tietoisesti luoda avointa keskustelukulttuuria. Käytännössä se tarkoittaa hyvin mietittyä vuorovaikutusta, kuten sisäisen dialogin ja palautteenannon paikkoja. Aktiivinen kuunteleminen puolin ja toisin on paras tie yhteisiin ratkaisuihin.
“Mitä kauempana johdon ja työntekijöiden näkemykset toisistaan ovat, sitä suurempi tarve on keskustelulle, kuulemiselle ja kuuntelemiselle.”
Olemme Kaskasissa keskusteluttaneet asiantuntijoita ja tavallisia kansalaisia monista tunteita herättävistä aiheista. Tunteita on ollut puolesta ja vastaan, mutta jokainen fasilitoitu keskustelu – oli se sitten nimeltään raati, dialogi tai mikä tahansa – on vienyt ymmärrystä eteenpäin molemmin puolin.
Vaikka lähtötilanne olisi repivä, lopputuloksen ovat voineet allekirjoittaa kaikki keskusteluihin osallistuneet. Näkemys ei välttämättä ole täysin oma, mutta hyväksyttävä, koska siihen on päässyt vaikuttamaan. Tätä olisi syytä tavoitella myös työpaikoilla.
Perjantaiafterit vai tehotorstai?
Ei käy kiistäminen, etteivätkö etätyöt puhuttaisi myös meillä Kaskasissa. Toistaiseksi meillä on käytössä yhden yhteisen päivän malli. Tiistaisin tavataan toimistolla, muina päivinä asiakkaat, työt ja sen tekijä päättävät, missä hommat parhaiten hoituvat. Noin puolet porukasta on toimistolla lähes aina, puolet etäilee enemmän.
Viimeksi tänään lounaspöydässä puhuimme siitä, pitäisikö niin sanottuja pakollisia toimistopäiviä lisätä yhdestä kahteen. Ja jos, mikä olisi viikonpäivä? Yksi puhui perjantain puolesta, mahdollistaisihan se mukavasti viikon paketoinnin yhdessä ja kenties harvinaiseksi käyneet afteritkin silloin tällöin. Yhteishenki kohenisi, kohtaamiset lisääntyisivät. Toinen taas mietti torstaita: ti ja to – jotenkin näppärä kaksikko, ja torstait ovat usein muutenkin tehokkaita työpäiviä.
Kuten monessa muussakin yrityksessä, haaste on se, että osa palavereista on joka tapauksessa etänä, olimmepa läsnä tai emme. Asiakkaita tavataan harvemmin kasvotusten, sillä Teams on tehokkaampi. Sisäisestikin vähintään yksi on usein etänä tai muutoin estynyt läsnäpalaveriin. Kaikki tämä tuottaa tuskaa, kun neukkarit loppuvat kesken, jos toimistolla onkin tavallista enemmän väkeä.
Mutta sen minkä neukkarituskassa häviää, yhteishengessä voittaa? Sitä emme vielä tiedä, mutta jäämme pohtimaan. Yhdessä.
Marika Ahonen, johtava viestinnän asiantuntija
Kiinnostaako yrityksesi työnantajamielikuvan kehittäminen? Kaipaavatko kiperät kysymykset yhteisiä ratkaisuja tai työyhteisönne parempaa vuorovaikutusta? Autamme mielellämme yhteisen maaperän etsinnässä.