Ruotsalaistutkijat ovat analysoineet maansa koulutusjärjestelmää ja todenneet, että kirjoittaminen hallitsee yhä opetusta, eivätkä nuoret saa tarpeeksi työkaluja muiden ilmaisukeinojen käyttöön tai analysointiin.
Jokapäiväinen elämämme tulvii ääntä ja kuvaa. On hämmästyttävää, että tämä osa todellisuutta jää täysin huomiotta. Tutkijoiden mukaan olisi tärkeää, että lapset oppisivat esimerkiksi analysoimaan kuvia voidakseen itse hyödyntää niitä viestinnässään.
Kuvat sopivat paitsi analysoimiseen, myös apuvälineiksi itse oppimiseen. Linköpingin yliopistolla havaittiin, että visuaaliseen tarinankerrontaan perehtyminen auttoi koululaisia erottamaan olennaisen suuresta määrästä informaatiota. Tutkimusta varten kehitettiin visuaalinen datatyökalu, jonka avulla opettajat etsivät tietokannoista kiinnostavaa informaatiota ja esittivät sen oppilaille niin kutsutuin visletien, eli visuaalisten interaktiivisten tarinoiden, avulla. Työkalua testattiin opettajilla ja 4-6-luokkalaisilla yhteiskuntaoppiaineissa, ja se osoittautui hyödylliseksi.
Kokeessa kuitenkin huomattiin, että oppiminen tyssäsi siinä vaiheessa, kun oppilaat avasivat vihkonsa ja ryhtyivät raportoimaan oppimastaan kirjoittamalla. Siirtyminen yhdestä viestintämuodosta toiseen hankaloitti tiedon sisäistämistä. Ratkaisuksi tutkimuksen tekijät ehdottivat, että koulut kehittäisivät uusia tai vaihtoehtoisia vastaustapoja, esimerkiksi mahdollisuutta esittää ratkaisu visuaalisin keinoin.
Ehkäpä muutaman vuoden päästä koevastaukseksi voi kelvata oppilaan koostama Prezi-esitys tai videoklippi.
Villeimmässä visioissa tulevaisuuden koulusta opettajat on korvattu roboteilla ja kaikki vanhat hyväksi havaitut käytännöt heitetty romukoppaan. Kotimainen asiantuntijakaarti pysyy maltillisempana ja ennustaa, että kouluissa harrastetaan jatkossa enemmän aktiivista itse tekemistä kuin passiivista kuuntelemista. Ulkomailla puolestaan povataan lisää yhteistyötä tiedonjaon ja verkostoitumisen muodossa ja avoimen lähdekoodin hyödyntämistä oppimisympäristössä sekä opetustyökaluissa. Miltä kuulostaisi esimerkiksi koulujen välinen Facebookin kaltainen palvelu, jossa eri koulujen oppilaat tekevät ryhmätöitä verkossa ja kommunikoivat chatin välityksellä? Tai verkkokurssi, jolla olisi tuhansia osallistujia ympäri maan tai jopa maailman?
Yhdeksi suurista tulevista trendeistä veikataan myös big datan saapumista koulumaailmaan. Oppimalla hallitsemaan suuria tietomassoja koulut voisivat tehokkaammin hyödyntää dataa oppilaista ja tuloksista, kun taas oppilaat saisivat eväitä tilastotiedon käsittelemiseen ja oman tiedon tuottamiseen. Big datan ymmärtämisestä ennustetaan olevan hyötyä myös tulevaisuuden työmarkkinoilla, sillä data-analyytikot ovat jo nykyään yrityksille kullanarvoisia, ja hyödynnettävän datan määrä yrityksissä tuskin ainakaan on vähenemään päin.
Visuaaliseen analyysiin ja big dataan verrattuna tietokoneiden tuominen luokkahuoneisiin ja ylioppilaskirjoitusten sähköistäminen Suomessa tuntuvat haparoivilta ensiaskelilta kohti todellisuuden kohtaamista. On tietysti mahdollista, että jo viiden vuoden päästä teinit tekevät matikantunnilla verkostoanalyysiä somekavereistaan, jos vain opetusministeriössä luetaan ruotsalaisia tutkimuksia.
Kuva: Leah Gregg