Kaskasin uudessa toimistossa Merimiehenkadulla moni kaluste on kulkenut mukana jo pitkään. Punainen sohva on peräisin perustaja Maria Ruuskan lapsuudenkodista. Toinen perustaja Liisa Mayow on nukkunut sillä teininä yökylässä. Nyt sohva on verhoiltu uudelleen ja jatkaa elämäänsä toimistolla.
Myös toimiston pöydillä on historia. Liisan veli Feodor Mayow teki kaksi pöytää aikanaan Kaskasin aivan alkuaikoina lopputyönään, ja ne olivat käytössä jo Kaskasin edellisissä toimistoissa. Neuvotteluhuoneen kookas pöytä puolestaan löydettiin käytettynä varta vasten uuteen tilaan. Sen saaminen sisään toimistoon vaati lopulta flyygelinkantajat.
Kun etsimme uudelle toimistolle suunnittelijaa, Joanna Laajisto tuntui luontevalta valinnalta. Viimeisen kahden vuoden aikana Laajisto on tehnyt työssään suunnanmuutoksen kohti planetaaristen rajojen sisällä tapahtuvaa suunnittelua. Käytännössä kiertotalous on tullut osaksi suunnitteluprosessia niin pitkälle kuin mahdollista.
Ensin katsotaan, mitä jo on
Kaskasin toimiston suunnittelu lähti Laajiston mukaan kiertotalouden tärkeimmästä periaatteesta eli säilyttämisestä. Uusi tila oli valittu niin, ettei siellä tarvinnut tehdä suuria rakenteellisia muutoksia.
Tämä on Laajistolle iso muutos verrattuna siihen, miten hän työskenteli aiemmin.
“Aikaisemmin työssäni olin tottunut lähtemään suunnittelussa aika puhtaalta pöydältä. Ensin puretaan tila ja sitten sinne luodaan jotain juuri asiakkaalle täydellistä. Materiaalit valitaan kirjastosta, ja tavallaan taivas ja mielikuvitus ovat rajana. Nyt katsottiin ensin olemassa olevaa tilaa. Miten tästä saadaan mahdollisimman hyvä mahdollisimman pienillä muutoksilla?”
Suunnittelija viettää silloin enemmän aikaa itse tilassa mittaamassa, katsomassa ja miettimässä. Kaskasin kohdalla Laajisto kävi myös vanhan toimiston kalusteet tarkasti läpi.
Vanhoihin tavaroihin kertyy arvoa
Vanhoihin tavaroihin kertyy käytössä myös tarinoita. Laajisto uskoo, että tarinoiden tuoma arvo voi ajan myötä nousta viimeistä pilkkua myöten hiotun visuaalisuuden edelle.
Sama ajatus koskee kaikkea jo tuotettua materiaalia. Laajisto kertoo kantavansa huolta erityisesti luonnonvarojen kulutuksesta.
“Meillä on niin paljon materiaalia jo valmiiksi maailmassa. Meidän pitäisi löytää juuri siitä arvoa ja käyttää sitä uudestaan. Asiat eivät ole kertakäyttöisiä. Eikä tämä koske vain marmoria tai massiivipuuta, vaan kaikkia materiaaleja.”
Laajiston mukaan tavaraa kannattaa säilyttää niin kauan kuin sillä on käyttöä. Pois heittämiseen ei pitäisi riittää se, että tavaraan on kyllästynyt tai somessa on tullut vastaan trendikkäämpi versio.
Myös estetiikan pitää muuttua
Kiertotalous muuttaa väistämättä tilojen ulkonäköä. Kierrätettyjen materiaalien sävyt eivät aina sovi täydellisesti yhteen, hukkapaloista tehdyt pinnat voivat olla epätasaisempia eikä olemassa olevaa putkea tai sähkökourua ole välttämättä järkevää vaihtaa vain ulkonäön vuoksi. Laajisto kertoo olleensa aiemmin suunnittelijana hyvin pikkutarkka ja kontrolloiva. Nyt hänen on pitänyt opetella katsomaan tiloja sallivammin.
“Perfektionismista on ollut pakko luopua. Ajattelen myös, että estetiikan painoarvo voi vähän vähentyä. Tärkeämmäksi voi tulla se, että tämä on arvokas tila, tässä ovat arvot kohdallaan ja tämä on tehty hyvällä tavalla. Se tuntuu jotenkin kivemmalta kuin se, että kaikki olisi viimeisen päälle uutta ja kiiltävää.”
Kauneus ei myöskään ole pysyvä määritelmä. Eri aikakaudet pitävät eri asioita kauniina. Jos materiaalit halutaan saada kiertämään nykyistä paremmin, myös estetiikan tajun on Laajiston mukaan muututtava joustavammaksi.
Laajistolle olennaisempaa onkin, miltä tilassa tuntuu kuin miltä se näyttää. Tilassa voi olla mielettömän hyvä olla, vaikka sieltä ei saisikaan täydellistä Instagram-kuvaa.
“Ei luoda lavasteita.”
Uuden metsästyksestä pitää oppia pois
Laajisto puhuu uuden hankkimiseen liittyvästä “dopamiinin metsästyksestä”. Hänen mukaansa sisustaminen on alkanut muistuttaa vaatteiden ja kosmetiikan trendikiertoa, vaikka kyse on paljon suuremmista ja pitkäikäisemmiksi tarkoitetuista hankinnoista.
“Siitä pitäisi kaikkien oppia pois, koska nämä ovat niin isoja hankintoja. Et voi innostua joka vuosi jostain uudesta sisustustrendistä.”
Pelkkä kulutustottumusten muutos ei kuitenkaan riitä. Käytetyn valitsemisesta pitäisi tehdä nykyistä helpompaa. Nyt kalusteita ja materiaaleja etsitään nettikirppiksiltä, huutokaupoista ja milloin mistäkin. Laajisto kutsuu tätä kiertotaloushustlaamiseksi. Hän kaipaa markkinoille lisää laadukkaita kiertotaloustoimijoita ja yrityksille selkeitä hankintakanavia, jotta vanhan hankkiminen voisi olla yhtä sujuvaa kuin uuden. Myös verotuksella voitaisiin hänen mukaansa helpottaa kiertotaloutta.
Laajistolle suunnanmuutos ei kuitenkaan ole merkinnyt luovuudesta tinkimistä. Päinvastoin.
“Uusilla kalusteilla tilasta ei olisi tullut yhtään parempi.”
Kuvat: Mikko Ryhänen