BBC:llä on hiljattain linjattu, että ilmastoskeptikoita ei saisi päästää BBC:n ohjelmissa ääneen, ja hyvä niin. Median objektiivisuutta ei ole se, että yleisölle tarjotaan kaksi vastakkaista mielipidettä, vaan se, että yleisölle tarjotaan oikeaa tietoa.
Journalistisen kunnianhimon pitää ulottua pidemmälle kuin vain etsimään kaksi vastakkaista äärimielipidettä. Marginaalimielipiteitä ei tarvitse eikä pidä päästää valtamediassa esiin vain tasapuolisuuden vuoksi. Kun keskustelemaan tuodaan ääripäät, keskustelu junnaa paikallaan, faktat kärsivät ja median uskottavuus heikkenee. Internet antaa kyllä mahdollisuuden myös marginaalimielipiteiden esiintulolle. Siellä samanmieliset löytävät hyvin toisensa.
Kuva: evan p. cordes
Verkossa törmää varmasti halutessaan johonkuhun, joka kertoo parantuneensa syövästä luontaishoidoilla tai ryhmään, joka kehittelee salaliittoteorioita lääketeollisuudesta. Kun verkossa erilaiset näkemykset pääsevät yhtä lailla esiin, demokratisoi se tiedontuotantoa. Asiantuntijoiden rooli voi pienentyä ja auktoriteetti hämärtyä, kun yleisö ei hahmota, mikä tieto perustuu tutkimukseen ja mikä kokemukseen.
Ei siis ihme, että yleinen mielipide asioista hajaantuu, kun yleisölle syötetään ristiriitaista tietoa.
Valtamediassakin eri mielipiteet kiistelevät kysymyksistä, joihin on olemassa vain yksi tieteellinen totuus. Ehkä äänekkäimmin mediassa viime aikoina on päästetty ääneen ihmisiä, jotka eivät usko lääketieteeseen. Rokotteista kieltäydytään ja syöpään otetaan luontaishoitoja. Näistä ihmisistä media rakentaa sankaritarinoita.
Vaihtoehtohoidot eivät oikeasti ole vaihtoehto lääketieteelle. Miksi näin kuitenkin halutaan yleisölle uskotella? Raflaavat aiheet toki myyvät, mutta raha on kehno argumentti sille, että media johtaa yleisöään harhaan. Valtamedian pitäisi edelleen pystyä sulkemaan tiedeuutisoinnissa portit niiltä, joiden näkemykset ovat marginaalisia eivätkä vastaa tiedeyhteisön yleisiä käsityksiä.
Aiheesta on onneksi käyty paljon keskustelua julkisuudessa. Viime vuoden lopulla Ylellä käytiin kädenvääntöä siitä, voiko ilmastonmuutosta kritisoivia äänenpainoja kritisoida ja kuinka kärkkäästi. Lopulta Atte Korholan ilmastoskeptistä luentoa kriittisesti ruotinut blogipostaus sai jäädä julkisesti verkkoon. Viimeisin keskustelua herättänyt tapaus oli JSN:n langettava päätös Suomen Kuvalehdelle, koska lehti ei antanut Valkee-yritykselle mahdollisuutta puolustaa tuotettaan, jota he mainostavat tieteellisesti päteväksi, mutta joka ei sitä ole.
BBC:n linjaus bannata ilmastoskeptikot lähetyksistään on herättänyt myös vastustusta. Esimerkiksi toimittaja Jamie Anguksen mielestä ilmastoskeptikkoja ei saisi vaientaa vain sillä perusteella, että heidän mielipiteensä on marginaalinen eikä tiedeyhteisö allekirjoita sitä:
“People always raise flat earth at this point, but if you go into a pub on Oxford Street you won’t find anyone who says the earth is flat, but you will probably find a couple of people who are unconvinced by the science of climate change.”
Anguksen argumentti jättää toivomisen varaa.
Pubeista löytynee aina myös muutamia, jotka ovat sitä mieltä, etteivät tummaihoiset ihmiset ole ihmisiä lainkaan. Silti tätä näkemystä ei toimittajilla tulisi mieleenkään päästää esiin mediassa. Lisäksi Anguksen argumentin perusteella meidän pitäisi päästää ilmastoskeptikoita ääneen niin kauan, kunnes lähiöpubeista ei enää löydy yhtäkään ilmastonmuutoksen epäilijää.
Haluammeko todella odottaa niin kauan? Tulvan alleen peittämästä pubista on hieman vaikea löytää ketään kommentoimaan.