Kutsuimme kansalaisia eri puolilta Suomea keskustelemaan heitä mietityttävistä asioista ja lähettämään terveisiä tuleville päättäjille.
Sitran syyskuussa 2022 julkaistun selvityksen mukaan 700 000 suomalaista haluaisi osallistua päätöksentekoon enemmän, jos se olisi nykyistä helpompaa. Selvityksen mukaan yli puolet suomalaisista kokee, ettei heitä ole pyydetty osallistumaan yhteiskunnalliseen toimintaan.
No, me Kaskasissa pyysimme.
Kevään eduskuntavaalit lähestyvät. Päätimme kutsua kokoon Kaskasin oman kansalaisraadin muotoilemaan terveisiä nykyisille ja tuleville päättäjille. Seuraavan vaalikauden painopisteet muotoutuvat puolueiden omien ohjelmien lisäksi vaalikevään julkisessa keskustelussa. Mitä jos keskustelun agendan poliitikoille ja medioille asettaisivatkin kansalaiset?
Kirjasimme kansalaisraadin keskustelujen perusteella viisi nostoa eduskuntavaalikeskustelun tueksi. Näistä asioista kansalaiset haluavat kuulla keskustelua ja saada ratkaisuja seuraavalla vaalikaudella.
Siispä, arvoisa päättäjä:
1. Meillä ei ole varaa hukata yhtään potentiaalista osaajaa – nuorten hyvinvointia on tuettava laajemmin kuin nyt
Raatilaiset korostivat, että ihmiset ovat Suomen suurin luonnonvara. Nuoriin ja koulutukseen pitää satsata, että yhteiskunta pysyy tulevaisuudessakin pystyssä. Nuorten mielenterveydestä, työllistymisestä ja koulutuksesta kuitenkin huolestutti raatilaisia.
“Toivoisin enemmän keskustelua siitä, että lasten ja nuorten psykiatrinen hoito Suomessa on huonolla tolalla ja sillä on pitkät seuraamukset. Nuorten mielenterveysongelmat eivät ole vain sote-ammattilaisten tontti, joka tulisi hoitaa, vaan meidän kaikkien asia.”
Raatilaiset painottivat, että nuoria koskevia ongelmia ratkotaan etenkin kouluissa. Siksi erityisopettajat, koulupsykologit ja kuraattorit ovat erityisen arvokkaita, ja näiden asiantuntijoiden määrää ja näkyvyyttä kouluissa tulisi kasvattaa entisestään.
Raatilaisia mietitytti myös, miten koulutyön kova tahti ja lasten ja nuorten yksilölliset tarpeet pystytään yhdistämään. Koulujärjestelmä pyrkii saamaan nuoret yhä nopeammin kiinni työelämään, mutta monen raatilaisen mielestä tahti on kiristynyt liian kovaksi. Yhtenä ratkaisuehdotuksena esiin nousi oppisopimusten laajempi käyttö. Se sitoisi nuoret työelämään ja tarjoaisi kehitysmahdollisuuksia niillekin, jotka eivät viihdy koulussa.
2. Ilmastonmuutoksen torjuminen voisi olla suomalainen vientituote
Raatilaiset olivat laajasti huolissaan ilmastokriisistä. Meillä ole enää kovin paljon aikaa tehdä kestäviä ratkaisuja. Raatilaiset tunnistivat, ettei ilmaston lämpenemisen hidastamiseksi ole olemassa taikatemppuja. Kestävän tulevaisuuden rakentaminen vaatii pitkäjänteisyyttä.
“ Ilmastonmuutos ei ole mielipidekysymys, sen tuomat riskit yhteiskuntaan, ruokahuoltoon ja turvallisuuteen pitää ottaa tosissaan, eikä mennä sieltä, missä aita on matalin.”
Ilmastonmuutoksen torjunta ja siihen liittyvä osaaminen nähtiin toisaalta myös mahdollisuutena Suomelle. Osaamme ja tiedämme paljon, ja muut maat voisivat hyötyä asiantuntijuudestamme. Raatilaisten mielestä Suomi voisi tehdä enemmän kansainvälistä yhteistyötä ja viedä osaamistaan maailmalle. Näin voisimme auttaa hillitsemään ilmastokriisin vaikutuksia myös valtiomme rajojen ulkopuolella ja oppia samalla muilta.
3. Ilmastoratkaisut ja suomalainen ruoantuotanto kulkevat käsi kädessä
Ilmastonmuutoksen torjuminen liittyi raatilaisten mielestä keskeisesti ruoantuotantoon. On ilmastoteko, että se mikä tuotetaan syödään lähellä. Keskusteluissa muistutettiin, että jos luonnosta ja vesistöistä ei pidetä huolta, emme saa ruokaa omasta maasta.
“Luonto antaa, kun sitä kunnioitukselle hoidamme ja otamme vain sen, mitä tarvitsemme, emmekä ryöstä ja tuhoa luontoa omalla ahneudellamme.”
Raatilaiset näkivät kotimaisen ruoantuotannon tukemisen tärkeänä niin ilmastonmuutoksen kuin huoltovarmuuden kannalta, mutta siihen toivottiin nykyaikaisempaa otetta. Suomalaisen ruoantuotannon tukeminen ei raatilaisten mielestä tarkoita paluuta 1950-luvulle. Maataloutta täytyy ajatella sen kautta, että voisimme tuottaa ruokaa tehokkaammin ja kestävämmin 2050-luvulla. Yhtenä ratkaisuna esitettiin pientuotannon tukeminen, joka voisi tuoda markkinoille uusia ruokainnovaatioita ja vauhdittaa kotimaisen tuotannon monipuolistumista.
4. Pidetään ikääntyneet ja syrjäseutujen asukkaat mukana, kun yhteiskunnan palveluja kehitetään
Raadin keskusteluissa nousi esiin huoli siitä, miten yhteiskunnan erilaisten julkisten palvelujen kehittäminen ottaa huomioon niin maantieteelliseen sijaintiin kuin digikykyihin liittyvät erot.
Monet julkisista palveluista ovat muuttuneet digitaalisiksi. Raatilaiset kokivat, että kehityksessä unohdetaan ne, joilla ei ole kykyä, osaamista tai edes mahdollisuutta käyttää palveluja. Heitä on lähes miljoona: nuoria, ikäihmisiä, vammaisia, maahanmuuttajia.
Myös pienten paikkakuntien sote-palvelujen laatu ja saatavuus huolestutti raatilaisia. Hyvinvointialueiden merkitys omille sote-palveluille aiheutti epävarmuutta, ja raatilaiset kysyivätkin, miten kaikille voidaan varmistaa yhtäläinen terveydenhuolto, jos päivystävään terveyskeskukseen on entistä pidempi matka?
“Vuoden päästä jäädessäni eläkkeelle, olen todella kiinnostunut julkisesta terveydenhoidosta ja kuinka saan ajan lääkärille.”
Yhtenä ehdotuksena maaseudulla asuvien yhdenvertaisuuden varmistamiseksi nostettiin esiin se, että kaikessa lainsäädännössä huomioitaisiin ja arvioitaisiin maaseutuvaikutukset. Keskustelussa nousi esiin myös saaristolain kaltainen maaseutulaki. Toisaalta keskustelussa korostettiin myös reiluutta – jos haluaa asua haja-asutusalueella, ei esimerkiksi liikenneyhteyksien tarvitse olla samaa tasoa kuin Helsingin Mannerheimintiellä.
“Maaseudulla asuminen liittyy myös huoltovarmuuteen ja ilmastonmuutoksen torjumiseen – jos jotain ei tehdä kiireesti, ei meillä tulevaisuudessa ole ruokaa.”
5. Yhteiskunta kaipaa keskustelua, johon kaikki pääsevät osallistumaan
Raatilaiset näkivät rakentavan keskustelun olennaisena työkaluna, jonka avulla päästään yhdessä pohtimaan aidosti hyviä ja yhteisiä ratkaisuja. Laadukas yhteiskunnallinen keskustelu nähtiin myös turvallisuuskysymyksenä – jos yhteiskunta rakoilee sisäisesti, on se myös alttiimpi turvallisuusuhille.
Julkiseen keskusteluun kaivattiin muutosta. Raatilaisten mielestä konsensushakuinen keskustelu jää helposti kärjistettyjen mielipiteiden varjoon. Julkisessa keskustelussa korostuvat helposti sellaiset äänet, jotka ovat muutenkin aktiivisia osallistumaan yhteiskuntaan ja joiden asema on usein parempi kuin yhteiskunnan hiljaisempien. Joidenkin ihmisryhmien asia ei tunnu kiinnostavan ketään.
“Työkyvyttömien toimeentulo on ollut aihe, mikä ei ole kiinnostanut ketään – – ollaanhan me pieni ja mitätön joukko, joiden ääniä ei tarvitse kalastella vaaleissa, joten meihin ei tarvitse uhrata aikaa eikä vaivaa.”
Raatilaisten mielestä yhteiset ratkaisut syntyvät pienistä puroista – kun laitetaan monta päätä yhteen, löytyy yhteinen näkemys helpommin. Erilaiset näkökulmat keskusteluissa ovat rikkautta, mutta keskustelu tarvitsee yhteiset pelisäännöt. Ratkaisujen hakemisen lisäksi raatilaiset toivoivat enemmän aikaa ja mahdollisuuksia yhteiselle keskustelulle yhteiskunnan arvopohjasta.
“Perinteinen hyvinvointiyhteiskunta on murroksessa – on keskusteltava arvoista uudestaan. Paljon on muuttunut siitä, että mitä me halutaan ja mihin halutaan mennä.”
Näin kansalaisraati kokoontui ja keskusteli
Me Kaskasissa teemme päivittäin töitä sen eteen, että entistä useammat pääsisivät osallistumaan päätöksentekoon. Viime aikoina olemme olleet erityisen innostuneita erilaisista kansalaisten osallistumisen menetelmistä. Kansalaisraadissa yleensä satunnaisotannalla kutsutut kansalaiset käyvät puntaroivaa, toisten näkemyksiä kuuntelevaa ja perusteellista keskustelua valitusta teemasta.
Kokosimme satunnaisotannalla ja omista verkostoistamme Kaskas-raadin keskustelemaan kansalaisten mieltä polttavista kysymyksistä. Halusimme, että keskustelujen teemat tulevat suoraan raatilaisilta. Kartoitimme taustakyselyn avulla muunmuassa mistä aiheista raatilaiset haluaisivat kuulla enemmän yhteiskunnallista keskustelua ja mikä yhteiskuntaan tai omaan arkeen liittyvä asia tällä hetkellä huolestuttaa.
Raati kokoontui kolmeen keskustelutilaisuuteen, joiden teemoiksi nostettiin kyselyn perusteella sote-palvelut, ikäihmisten hyvinvointi, mielenterveys ja työssä tai koulussa jaksaminen, kriisivalmius, ilmastonmuutos ja ympäristö sekä yhteiskuntarauha. Jokaiseen keskustelutilaisuuteen osallistui noin kymmenkunta raatilaista. Kaskasin asiantuntijat fasilitoivat raadin keskusteluja ja auttoivat kiteyttämään päättäjille suunnatut terveiset.
Lue täältä vinkkimme kansalaisraadin järjestämiseen.
Haluatko kuulla lisää kansalaisraadeista tai muista kansalaisosallistumisen menetelmistä?
Ota yhteyttä viestinnän ja vuorovaikutuksen asiantuntijaan Sonja Kärkkäiseen, sonja.karkkainen@kaskas.fi