Avoimuus ja läpinäkyvyys tekevät tieteen tuloksista luotettavampia. Samalla syntyy uusia mahdollisuuksia hyödyntää tietoa esimerkiksi päätöksenteossa, opetuksessa, tieteen yleistajuistamisessa ja yritystoiminnassa.
Tiede on avointa, kun tutkimusten tulokset, aineistot ja menetelmät ovat vapaasti kaikkien halukkaiden tarkasteltavissa ja käytettävissä. Viime vuosina avoimuus on noussut tiedepolitiikan parrasvaloihin. Olemme jo kirjoittaneet Plan S -aloitteesta, jonka mukaan Euroopassa julkisin varoin tuotettu tutkimus on julkaistava avoimesti vuodesta 2020 alkaen.
Tieteen avoimuus on yllättävän monimutkaista. Se kytkeytyy muihin polttaviin haasteisiin, kuten toistettavuuskriisiin sekä vertaisarviointi- ja tutkimusrahoitusjärjestelmien valuvikoihin.
Siksi keskustelut tieteen avoimuudesta ovat usein vaikeaselkoisia muille kuin asiaan vihkityneille. Avoimuuden olennaisimmat pointit tuppaavat jäädä piiloon detaljitason alle. Tässä kirjoituksessa nostamme ne esiin.
Avoimuuden on oltava tutkijoille houkuttelevaa
Avoimuuden edistämiseksi tarvitaan muutoksia varsinkin tieteen julkaisu- ja kustannustoimintaan sekä siihen, miten tutkijoita palkitaan työstään. Vielä nykyään taloudellisten resurssien puute ja huoli urakehityksestä estävät monia tutkijoita toimimasta avoimesti.
Näin tutkijoita kannustetaan esimerkiksi siihen, että he toimittavat artikkeliluonnoksensa perinteisille kustantajille, jotka julkaisevat ne maksumuurin takana.
Koska muutospaine kohdistuu tieteen institutionaalisiin järjestelyihin, tutkijoiden jakamista avoimiin ja avoimuutta kampittaviin kannattaa välttää. Avoimuus lisääntyy, kun tutkijoille tarjoutuu nykyistä parempia mahdollisuuksia hyödyntää ja samalla tukea avoimuutta.
Toisaalta monet pitävät avoimuutta tutkijoiden velvollisuutena, josta ei saisi luistaa oman edun nimissä.
Julkaisemisessa muutos on jo käynnissä
Tutkijan, joka puntaroi avoimen ja perinteisen julkaisemisen välillä, kannattaa ottaa huomioon ainakin seuraavat asiat:
◽️ Avoin julkaiseminen lisää tutkimuksen saamaa näkyvyyttä, kun useammat tutkijat, päättäjät ja maallikot pääsevät siihen käsiksi.
◽️ Avoimesti julkaiseminen ei enää jarruta vaan usein edistää akateemista uraa, koska avointen julkaisujen arvostus kasvaa ja yhä useammat tutkimuksen rahoittajat edellyttävät niitä.
◽️ Kun valitsee avoimen julkaisijan, hyväksytty tutkimus saattaa päätyä julkaistuksi nopeammalla aikataululla kuin mihin tutkimusmaailmassa on perinteisesti totuttu.
◽️ Tutkijat ja tutkimusorganisaatiot eivät enää ole pääasiallisia avoimen julkaisemisen maksajia, mikäli tiedepoliittiset hankkeet etenevät toivotusti. Myös yliopistoja rasittaviin tiedejulkaisujen korkeisiin hankintakustannuksiin ollaan vihdoin puuttumassa.
◽️ Kun valitset avoimen julkaisijan, edistät samalla avointen käytäntöjen leviämistä.
Avoimuutta tarvitaan tiedontuotannon kaikkiin vaiheisiin
Avoin julkaiseminen (Open access) on vain yksi osa avointa tiedettä (Open science).
Tutkimussuunnitelmien ennakkorekisteröinti vähentää tieteen vinoumia, kun tutkimustulosten piilottelu vähenee. Ennakkorekisteröinti myös mahdollistaa perusteellisemmat vertaisarvioinnit.
Avoimet aineistot ja huolellinen raportointi tutkimusmenetelmistä takaavat sen, että tutkijat voivat arvioida toistensa työtä. Täytyy toki muistaa, että avoimuudelle on joskus myös perusteltuja rajoituksia, kuten tutkittavien henkilöiden yksityisyyden suoja.
Kun tiede on avointa ja läpinäkyvää, tutkimuksista löytyy enemmän parannettavaa ja myös selkeitä virheitä. Erehtymisen on tietenkin oltava sallittua. Näin avoimuus parantaa tieteen kykyä korjata itseään ja sitä kautta tutkimustulosten luotettavuutta. Tutkimuksellisia umpikujia ei tarvitse hävetä, koska niitä voi tulla vastaan, vaikka tutkimus olisi viimeisen päälle laadukasta.
Avointa tiedettä on helpompi hyödyntää ja levittää
Suurten ongelmien edessä tarvitaan suuri määrä suurenmoisia ratkaisuehdotuksia. Keinoja esimerkiksi ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi on saattanut jäädä kehittymättä, koska monet tieteelliset löydökset ja teknologiat eivät ole olleet vapaasti hyödynnettävissä. Avoin tiede on avuksi, kun pyritään kestävään tulevaisuuteen.
Avoimessa tieteessä tutkijat voivat rakentaa toistensa oivalluksille ja yhdistellä näkökulmiaan ilman turhia esteitä. Yhteistyö esimerkiksi päättäjien, kansalaisjärjestöjen ja yritysten kanssa voisi sekin olla nykyistä kitkattomampaa. Mitä erilaisimpia avoimia tietokantoja voi hyödyntää myös opetuksessa, tieteen yleistajuistamisessa ja vaikkapa taiteessa.