Euroopan tiedepoliitikassa annetaan nyt kyytiä tohveleille. Plan S vaatii tammikuusta 2020 alkaen tutkimusartikkelit avoimiksi kaikille. Mitä tästä suunnitelmasta pitäisi ymmärtää?
”Kyllä me tuumailla osataan. 20 vuotta on tuumailtu ja ilman deadlinea varmaan tuumailtaisiin toiset 20 vuotta”, Jukka Mönkkönen toteaa salilliselle tiedevaikuttajia.
Kansalliskirjaston järjestämässä tilaisuudessa käydään keskustelua tiedejulkaisemisen rahoituksen tulevaisuudesta. Tunnelma on suomalaisella mittapuulla kiihkeä, sillä yleisöltä ei tarvitse kerjätä esityksiin kommentteja. Keskustelu kiertää Plan S:n ympärillä.
”Kaikkine ongelmineenkin tämä aloite on hyvin tervetullut”, suomalaisten yliopistojen rehtorineuvostoa UNIFIA edustava Mönkkönen sanoo.
Plan S on tuore Euroopan laajuinen avoimen tieteen aloite, jolla on hurja aikataulu, mutta vielä niukasti yksityiskohtia. Aloite perustuu tavoitteeseen, jonka kaikki EU-maat hyväksyivät jo vuonna 2016: Eurooppalaisilla verorahoilla julkaistun tutkimuksen tulisi olla avointa tammikuuhun 2020 mennessä. Tällä hetkellä aloitteeseen pyritään sitouttamaan julkisia tutkimusrahoittajia. Suomen Akatemia antoi tukensa syyskuun lopussa.
Sen, että tavoitteen eteen aiotaan tehdä nyt jotain konkreettista, ei pitäisi tulla yllätyksenä. Mutta tulee se. Plan S:n pääarkkitehti Robert-Jan Smits on ilmoittanut s-kirjaimen tulevan sanoista science, speed, solution ja shock.
Kuka voittaa ja kuka häviää?
Käytännössä Plan S on mantereen kokoinen tulipallo päin isoja tiedekustantamoita. Tiedejulkaiseminen on yksi maailman kannattavimmista bisneksistä. Esimerkiksi jättimäinen Elsevier tahkosi viime vuonna 37 prosentin ja 900 miljoonan punnan, eli 1,1 miljardin euron, liikevoiton.
Julkisilla rahoilla tuotettu tieto siirtyy kustantamoiden viivan alle satumaisiksi voitoiksi ovelalla mekanismilla: tutkijan ura perustuu julkaisemiseen tiedejulkaisuissa. Kun tutkija lähettää artikkelinsa arvostettuun tiedejulkaisuun, hän luovuttaa samalla tekijänoikeudet. Kun artikkeli julkaistaan, kustantamo myy ilmaiseksi saamansa sisällön kovalla hinnalla takaisin yliopistokirjastoille. Tutkija ja tutkimusorganisaatio maksavat, jotta pääsevät omaan työhönsä käsiksi.
Vaihtoehdoksi tälle ehdotetaan avointa julkaisemista. Sitä, että tutkimustuloksiin pääsisi käsiksi kuka vaan.
Tiedekustantamot eivät luonnollisesti riemuitse tuottoisan mekanismin haastamisesta. Mutta myös tutkijat ovat ilmaisseet huolensa Plan S:ää kohtaan. Vauhdikas suunnitelma lisää epävarmuutta jo valmiiksi epävarmaan tutkijan elämään. Yksityiskohtia janotaan.
Käytännön ratkaisuja tehdään nyt
Jotta julkisella rahalla tuotettu tutkimus saataisiin avoimesti tiedeyhteisön ja veronmaksajien käyttöön, tarvitsee päättää ainakin näistä:
- Kuka julkaisemisesta kohta maksaa ja kenelle? Avoin ei tarkoita ilmaista.
- Miten tutkimusta jatkossa arvioidaan? Voisiko tutkija kerryttää pisteitä muustakin kuin julkaisemisesta, esimerkiksi vertaisarvioinnista?
- Kuka järjestää ja pitää huolta avoimen julkaisun alustoista ja infrasta?
- Miten pidetään huolta tutkimuksen laadusta? Moni arvostettu lehti pysyy todennäköisesti maksumuurin takana tuon tammikuun aikarajan jälkeenkin.
Ei ihan pieniä kysymyksiä. Ja kun näihin saadaan vastaukset, ollaan vasta alussa. Sitten pitää keksiä, miten avoimuudesta otetaan ilo irti ja tutkimusta ihan aidosti levitetään uusille yleisöille.
Vaikka Plan S on Euroopan laajuinen, suurinta osaa tutkimusrahasta kontrolloidaan kansallisella tasolla. Siksi käytännön ehdotuksia ja kokeiluja tehdään nyt kussakin kelkkaan hypänneistä EU-maista. Meillä Tieteellisten Seurain Valtuuskunta valmistelee parhaillaan kansallista strategiaa, jossa kootaan yhteen kotimaisen tiedekentän näkemykset.
Ainakin näitä kärkkymällä pysyt kärryillä:
Seuraa Plan S:n etenemistä täällä.
Ilmoittaudu marraskuussa järjestettäville Avoimen tieteen päiville, jossa päivitetään Suomen kansallisen strategian etenemistä.
Tutustu viime toukokuussa julkaistuun Suomen avoimen tieteen kansalliseen toimenpideohjelmaan.