Toimittajille ja viestijöille EU on hankala aihe. Unioni on monimutkainen ja etäinen järkäle, josta kansalaiset on vaikea saada kiinnostumaan. Eurovaalien alla EU:sta kertominen ei ainakaan helpotu, sillä harhaanjohtavaa tietoa on liikkeellä erityisesti vaalien aikaan. Ylen EU-kirjeenvaihtajan Anna Karismon mukaan EU pyrkii omassa viestinnässään aktiivisesti korjaamaan vääriä uskomuksia, mutta tämä vie paukkuja muulta viestinnältä.
Euroopan unioni kieltää saunapalvikinkun, käyrät kurkut ja meemit. Paitsi, ettei kiellä.
Vitsiklassikoiksi muodostuneille EU-myyteille olisi helppo naureskella, elleivät ne samaan aikaan yhä eläisi sitkeinä. Unionista liikkuu jopa valheellista tietoa. Ilmiö on huomattu kantapään kautta esimerkiksi Britanniassa, jossa Brexit-kampanjointi perustui osin harhaanjohtaville tai väärille väittämille.
Kuitenkin 61 prosenttia EU-kansalaisista pitää jäsenyyttä EU:ssa hyvänä asiana. Miksi juuri EU on helppo kohde populistisille heitoille ja väärälle tiedolle, vaikka enemmistö EU-kansalaisista suhtautuu unionin jäsenyyteen myönteisesti?
Kysyimme asiaa pitkän linjan EU-toimittajalta, Ylen EU-kirjeenvaihtaja Anna Karismolta.
Miksi EU:sta liikkuu niin paljon väärää tietoa?
“EU on suomalaisille etäinen ja vieras, mikä lisää ennakkoluuloja. Unionin ja europarlamentin tuntevat huonosti myös ne, jotka muuten seuraavat aktiivisesti yhteiskunnallista keskustelua. Joskus tuntuu jopa siltä, että jo EU kirjainyhdistelmänä otsikossa säikäyttää lukijan ja kiinnostus lopahtaa heti.
Ilmiö ei ole vain suomalainen, vaan haasteena kaikkialla Euroopassa. Suomessa se on kuitenkin suurempi kuin vaikka Keski-Euroopassa, jossa kansainvälisyys on jollain tavalla luonnollisempaa. Siellä rajojen ylittäminen, monikielisyys tai maasta toiseen työn perässä muuttaminen ovat arkipäiväisempiä asioita. Lisäksi Keski-Euroopassa on tuoreessa muistissa EU:n alkuperäinen ajatus rauhanprojektina, kun Suomessa tämä ajatus tuntuu kaukaiselta. EU-valta ja päätöksenteko on keskittynyt Keski-Eurooppaan, ja myös siksi EU kiinnostaa siellä enemmän.”
Noin 67 prosenttia suomalaisista kertoo jättävänsä äänestämättä europarlamenttivaaleissa, koska ei tiedä tarpeeksi EU:sta tai kaipaa lisää tietoa äänestämisen tueksi. Millaista tietoa ihmiset kaipaavat EU:sta?
“Vielä 1990-luvulla EU:sta uutisoitiin kertomalla kunkin ministerineuvoston päätöksistä. Nyt jutuista pyritään tekemään lukijalle henkilökohtaisia kertomalla, miten tehdyt päätökset vaikuttavat yksittäiseen ihmiseen. Tämänhetkinen EU-uutisointi vastaa aikaisempaa paremmin lukijan tarpeisiin. Silti räätälöidyt jutut eivät jostain syystä tavoita kohdeyleisöään.
Yhä useampi suhtautuu mediaan viihteenä. EU-aiheet kuten muutkin politiikka- ja talousuutiset kilpailevat samasta huomiosta kevyiden viihdeuutisten kanssa. Tämä saattaa houkuttaa liikaan yksinkertaistamiseen. Näin kävi Iso-Britanniassa, jossa keltainen lehdistö hyödynsi EU-kriittisyyttä levittämällä tahallisesti valheellista tietoa. Ihmiset, jotka eivät muutenkaan ole niin perillä EU:sta, saivat vahvistusta ennakkoluuloilleen.”
Kerran liikkeelle laskettua uutista on myöhemmin vaikea oikaista. Millainen uutisointi ja viestintä on onnistunutta?
“Uutisoinnin on oltava ehdottoman faktapohjaista, mutta kiinnostavaa. Hyvä uutinen vaati mielikuvitusta, yksinkertaistamista ja aiheita, jotka ihmiset voivat helposti liittää arkeensa. Tiedon täytyy koskettaa lukijaa.
Tämän kevään vaaleissa erilaista vaalivaikuttamista, kuten disinformaatiota, arvioidaan olevan aikaisempaa enemmän. Uudet viestintäkanavat, kuten sosiaalinen media tehostavat valheellisen tiedon levittämistä. EU yrittää itse omassa viestinnässään aktiivisesti korjata vääriä uskomuksia, mutta tämä vie paukkuja muulta viestinnältä.
EU:sta on vaikea viestiä, sillä ihmiset eivät tunne EU-parlamenttia tai sen tehtäviä. Ongelma ei siis ole vain viestinnässä, vaan koko järjestelmä kaipaa yksinkertaistamista.”
Eurovaalit järjestetään sunnuntaina 26.5.
Alkuperäinen kuva: Yle