Vapaaehtoista kestävyysraportointikehikkoa, eli VSME:tä, on kritisoitu vuoroin riittämättömäksi, vuoroin turhaksi byrokratiaksi. Se on kuitenkin hyödyllinen ensiaskel kestävyysraportointiin, jos sitä käyttää oikein.
Nyt kun Omnibus on tehnyt vastuullisuusraportoinnista taas vapaaehtoista useille yrityksille, monet yritykset pohtivat, mitä tehdä seuraavaksi.
Osa jatkaa kestävyysraportointidirektiivin (CSRD) mukaista raportointia, osa mukailee CSRD-raportointia tähtäämättä täydelliseen direktiivinmukaisuuteen. Osa pohtii, olisiko pk-yritysten vapaaehtoinen raportointistandardi (VSME) oikea raportointikehys. Omnibusin myötä VSME:stä onkin tullut varteenotettava vaihtoehto yhä useammalle yritykselle.
Siinä, missä kestävyysraportointidirektiivin mukainen raportointi on suurillekin yrityksille merkittävä ponnistus, voi VSME-pohjainen raportointi olla suhteellisen kevyt. Esimerkiksi Keskuskauppakamarin mukaan VSME-raportointi onnistuu myös ilman ulkopuolista konsulttia.
Yksinkertaisimmillaan VSME on Excel-harjoitus, jonka voi tehdä suoraan EFRAGin toimittamaan Excel-pohjaan. VSME:ssä raportoidaan muun muassa omasta toiminnasta aiheutuvat päästöt, kokonaisvedenkäyttö ja keskimääräiset koulutukseen käytetyt tunnit.
Mistä VSME:tä moititaan?
VSME-raportointikehystä on kritisoitu monesta eri syystä. Toisaalta sitä ei pidetä tarpeeksi kattavana. Toisaalta raportoitavia datapisteitä – eli tietoja, jotka täytyy raportoida – pidetään epärelevantteina.
Kritiikki on ymmärrettävää: VSME:n perusmoduulissa on vain 50 datapistettä ja kattavassakin moduulissa vain noin 50 lisää. Vertailun vuoksi sanottakoon, että omnibussin myötä kevennettykin CSRD-raportointi kattaa yli 300 datapistettä, joita kaikkia ei kuitenkaan raportoida.
Myös raportoitavien datapisteiden merkitystä vastuullisuuden edistämisen näkökulmasta on kyseenalaistettu. Erityisesti kulmakarvoja kohottaa arvoketjunäkökulman lähes täydellinen puuttuminen. Esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden osalta VSME vaatii raportoimaan vain omaan suoraan maankäyttöön kuluneen maapinta-alan sekä omistetut kiinteistöt luonnon monimuotoisuudeltaan herkillä alueilla.
Perusmoduulissa ilmastopäästöistäkin raportoidaan vain oman toiminnan päästöt. Arvioiden mukaan yritysten epäsuorat ilmastopäästöt ovat keskimäärin noin 26 kertaa suuremmat kuin oman toiminnan aiheuttamat ilmastopäästöt. Ei ole myöskään harvinaista, että arvoketjun päästöt ovat jopa 99 prosenttia ilmastovaikutuksesta. Vain omaan toimintaa keskittymällä todelliset päästövähennykset jäävät usein saavuttamatta.
Milloin VSME on hyvä valinta?
Vaikka VSME ei ole raportointikehyksenä täydellinen, se voi tietyissä tilanteissa olla paras mahdollinen.
Me Kaskasilla pidämme nyrkkisääntönä, että kestävyysraportointi ei saa viedä enemmän resursseja kuin vastuullisuuden kehittäminen ja varsinaiset toimenpiteet. Maailma ei pelastu raportoimalla vaan vastuullisen liiketoiminnan kehittämisellä.
Pienelle toimijalle, jolla resurssit vastuullisuuden edistämiseen ovat rajalliset eikä raportointia ole vielä aloitettu, voi yksinkertainen VSME-raportointikehys tarjota selkeän reitin raportointiin. Tällöin paukkuja jää myös varsinaiseen kehitystyöhön.
Tämä voi olla luonteva tapa aloittaa raportointi ja edetä kunnianhimoisempaan raportointiin sitten, kun vastuullisuustyö on pidemmällä. Sen sijaan esimerkiksi jo omaksutusta GRI-raportoinnista ei ole syytä siirtyä VSME:hen.
Raportoinnin aloittaminen tuo mukanaan paljon käytännön kysymyksiä vastattavaksi. Kuka johtaa raportointia yrityksessämme? Miten ja minne keräämme tarvittavaa dataa? Missä muodossa julkaisemme raportin ja miten resursoimme raportoinnin? Näiden kysymysten ratkomiseen VSME:n mukainen prosessi voi olla sopiva alusta.
Parhaimmillaan raportointiprosessi kasvattaa sisäistä ymmärrystä toimijan vaikutuksista ympäröivään yhteiskuntaan ja auttaa priorisoimaan tulevaisuuden vastuullisuustyötä. Kun esimerkiksi oman toiminnan ilmastopäästöt ymmärretään entistä paremmin, voidaan resursseja ohjata suurimpien päästölähteiden synnyttämien päästöjen pienentämiseen.
Miksi teette kestävyysraportointia?
Kestävyysraportointi ei ole itseisarvo. Jokainen raportointiprosessi pitää aloittaa keskustelulla siitä, miksi tätä oikeastaan tehdään: Mitkä sidosryhmämme kaipaavat vastuullisuustietoa ja miksi? Mihin ja miten he tietoa käyttävät? Miten tieto tarjoiltaisiin heille mahdollisimman käytettävässä muodossa?
Kun näihin kysymyksiin on vastattu, on raportointikehyksen valinta helpompaa. Jos sidosryhmät kaipaavat melko niukkaa, mutta määrämuotoista vastuullisuustietoa, ja resursseja vastuullisuustyön edistämiseen on vähän, voi VSME olla oikein hyvä valinta. Silloin resurssit voi ohjata kehittämiseen.
Jos päädytte tekemään VSME-muotoista raportttia, tulee teidän seuraavaksi pohtia, raportoitteko vain perusmoduulin vai myös kattavan moduulin mukaisesti. Tässä vaiheessa kannattaa arvioida sidosryhmienne tarpeita: kokemuksemme mukaan pelkän perusmoduulin tiedot harvoin riittävät tyydyttämään sidosryhmien tietotarpeita.
Raportointikehyksen valinta on iso, mutta ei lopullinen päätös. Muutaman VSME-raportointikierroksen jälkeen raporttia voi täydentää esimerkiksi kaksoisolennaisuusanalyysillä ja pedata näin siirtymää kohti CSRD:n mukaista raportointia.
VSME-raportoinnista vauhtia myös muuhun vastuullisuusviestintään
Parhaimmillaan vastuullisuusraportti on vain yksi osa laajempaa vastuullisuusviestinnän pakettia, jossa eri sidosryhmille viestitään eri tavoilla, eri kanavissa. Kun vastuullisuustiedot kerätään kerran vuodessa vastuullisuusraporttiin, on teemoja helpompi nostaa myös muuhun viestintään.
Niukahkoa VSME:tä voikin täydentää eri kanaviin räätälöidyllä vastuullisuusviestinnällä, johon avainluvut ja teemat nostetaan vastuullisuusraportista. Blogisarja verkkosivuille, nostot sosiaalisen median kanaviin tai tiedotteet mediaa kiinnostavista teemoista ovat luonteva jatko raportoinnille.
Liisa Kolehmainen on Kaskasin vastuullisuusasiantuntija.
Onko ensimmäinen raportointi edessä?
Olemme mielellämme apuna – ota rohkeasti yhteyttä!