Tiede ja tieteen tulokset ovat julkisia ja kuuluvat kaikille. Tutkimuksia ja dataa jää kuitenkin paljon kustantajien, hierarkioiden tai muiden tieteellistä uteliaisuutta rajoittavien muurien taakse.
Valtarakenteita purkamalla luodaan mahdollisuuksia monitieteisyydelle, innovaatioille ja tutkimustiedon vaikuttavuudelle. Millaisia ovat avoimen tieteen mahdollisuudet?
Filosofi Hannah Arendtille yliopistot ja tiede olivat ajattelun temmellyskenttä. Oppimista tapahtuu ajattelemalla rajojen yli. Internet mahdollistaa oppimisen ja dialogin ajasta ja paikasta riippumatta.
Avoin lähdekoodi ja avoin data tarjoavat jo infrastruktuuria ja välineitä avoimelle tutkimukselle. Vaikka toistaiseksi parhaat tekniset ratkaisut odottavat vielä syntymistään, niin ilman avoimuuten kannustavaa kulttuuria ei parhaista välineistäkään ole hyötyä. Millaisin keinoin tätä muutosta voitaisiin edistää?
Kokeilu on toistaiseksi tutkijoiden oman kiinnostuksen ja aktiivisuuden varassa, mutta askel kerrallaan otetaan suuntaa kohti avoimen tieteen tapoja. Julkishallinto ottaa ison harppauksen avoimen tieteen ja tutkimuksen edistämisessä.
Blogi mahdollisti nopean ajatusten kehittelyn
Tutkijat Samuli Ollila ja Markus Miettinen perustivat kesällä 2013 avoimen blogin keskustelulle ja antoivat tutkimusaineistonsa kollegoiden käytettäväksi saadakseen apua lipidikerroksien laskemisessa.
Artikkelin alustava julkaiseminen ja avoin blogipohja mahdollistavat perinteistä julkaisujärjestelmää nopeamman ajatustenvaihdon, kritiikin ja palautteen. Riittävällä tieteellisellä kontribuutiolla osallistuneet merkitään kansainvälisessä journaalissa julkaistavaan artikkeliin tekijöiksi.
Ollila ja Miettinen heittivät kokeilullaan myös tieteellisille julkaisuille haasteen: kuinka ne mukautetaan muuttuviin toimintatapoihin? Hankalasti löytyvät ja maksumuurien takana olevat artikkelit eivät ole avoimia, mutta toistaiseksi myös open access -julkaisuihin liittyy suuria ongelmia.
Ei trollaamista, ei ideoiden varastamista
Ollila kertoi Open Knowledge Finland -verkoston tilaisuudessa keväällä kokeilunsa onnistumisesta. Osallistuminen tutkimukseen oli ollut huikeaa (19 blogipostausta, 18 000 käyntiä, 295 kommenttia ja 23 osallistujaa), eikä yksikään avoimeen tutkimukseen liittyvistä kauhukuvista ollut toteutunut. Ei trollaamista, ei ongelmia osallistujien kesken, ei ideoiden varastamista…
Datan ja ajatusten avoimuus nopeuttivat ideoiden jakamista ja ongelmien ratkaisua. Ollilan ja Miettisen työ on hyvä esimerkki siitä, että vaikka blogipohja ei yksinään olisikaan paras mahdollinen työalusta, on avoin yhteistyö mahdollista eri välineitä yhdistelemällä.
Avoimuus rikkoo perinteisiä tiedon omistamiseen liittyviä hierarkioita, mutta sen periaatteita ja käytäntöjä ei ole tarkoitettu romuttamaan hyvän tieteen tekemisen pelisääntöjä, luottamusta tai etiikkaa. Yhteisillä säännöillä avoimuus mahdollistaa täysin uusia tieteen tekemisen tapoja.
Joskus ratkaisu lojuu naapuritutkijan tontilla
Avoin tiede ja tutkimus ei ole pois perinteisistä tekemisen tavoista, vaan tarkoitus on luoda uutta – kuten tieteen kuuluukin. Avoimen tieteen positiivinen ongelma on, ettei sen tekemiseen löydy vain yhtä oikeaa tapaa. Suomalaisen tiedeyhteisön ja julkishallinnon tulisi viimeistään nyt tarttua tositarkoituksella avoimuuden edistämiseen.
Tiede ei ole yhteiskunnan ulkopuolista toimintaa. Tieteentekijöiden aiheellisiin pelkoihin ja epäilyihin tulee suhtautua vakavasti. Uutta toimintakulttuuria luodaan yhdessä, ilman että kukaan joutuu pelkäämään datansa väärinkäyttöä, tai tieteellisyyden vahingoittumista.
Ajattelu ei ole ennaltamääriteltyä, ja joskus innovaatio tai ratkaisu ongelmaan saattaa löytyä naapuritutkijan tontilla lojuvasta datasta tai metodista. Oppiminen on yhteistä toimintaa, jonka tielle ei tule rakentaa esteitä.
Arendt totesi aikoinaan: “What matters is to think with the enlarged mind to go visiting.” Lainaus kertoo hyvin, millaista avoimuuden kulttuuria tieteessä tulisi edistää. Tiede pysyy virkeänä, kun käy vuoroin vieraissa.
Kuva: Joonas Aitonurmi