Tieteellinen julkaiseminen on rikki. Kutsuimme kymmenen tutkimuksen parissa työskentelevää ihmistä iltapäiväksi Kaskas Median konttoriin kertomaan, mitä voisimme voivottelun sijaan tehdä.
Miltä kuulostaisi diili, jossa sinä teet työn suunnittelun, toteutuksen ja viimeistelyn ilmaiseksi ja joku toinen käärii työstäsi kaikki voitot? Epäreilulta? Tervetuloa tutkijan elämään.
Vaikka maailma muuttuu ympärillä, tiedettä julkaistaan samalla logiikalla kuin 30–40 vuotta sitten. Vanha malli toimii näin: Tutkijan työ ja uralla eteneminen arvioidaan julkaisemisen perusteella. Tai kuten Tampereen yliopiston opas tutkijoille toteaa: H-indeksissä korostuu tutkijan koko uran merkitys. Tieteelliset julkaisut ovat vertaisarvioituja ja pisteytettyjä. Mitä enemmän tutkija saa artikkelilleen viittauksia hyvissä julkaisuissa, sitä paremmaksi tutkijan H-indeksi kehittyy. H-indeksillä edetään uralla, vaikka tutkimus todistaa sen olevan huono mittari tulevaisuuden menestykselle.
Essentially, when the academics do all the thinking, all the writing, all the editing, for free, how come three companies can make millions upon millions a year selling it all back to them? -Tim Worstall, Forbes, 2012
Tutkimuksen laadun arvioinnissa ei ole mitään väärää. Kummalliseksi kuvio muuttuu tässä: H-indeksiä kerryttävä julkaiseminen on muutamien jättisuurten kustantamojen käsissä, jotka ottavat tutkijoiden artikkelien tekijänoikeudet haltuun ja sulkevat tieteen tuoreet saavutukset maksumuurien taakse. Yliopistot ja tutkimuslaitokset joutuvat ostamaan itse tuottamansa tutkimuksen takaisin näiltä yrityksiltä kalliilla lisensseillä. Ison kustantamon julkaiseman lehden yksi digipainos voi maksaa kirjastolle 2000 euroa. Korkeat maksut tuntuvat järjettömiltä digiajassa, jossa julkaisemisen kustannukset ovat hento murto-osa painamisesta.
Jotta tiede vaikuttaa, sen pitää olla mukana keskustelussa ja valua päätöksentekoon. Nykyinen suljettu järjestelmä heikentää tutkimuksen vaikuttavuutta, ja sulkee köyhien maiden tutkijoita ulos systeemistä. Päästetään siis konttoriimme saapuneet muutoksen tekijät vihdoin ääneen.
“Meidän pitää aloittaa vallankumous”, täräyttää viestinnän tutkija Salla-Maaria Laaksonen.
Kaskas Median toimistossa iltapäivän työpaja kantaa nimeä: The Future of Academic Publishing. Tarkoituksena on luoda selkeä käsitys akateemisen julkaisun nykytilasta ja luoda mahdollisimman villejä skenaarioita sen tulevaisuudesta. Laaksosen ehdotus asettaa työpajalle oikean ilmapiirin. Tiedettä tehdään yhä palolla, mutta koneisto kaipaisi korjausta.
Palastelimme julkaisemisen ongelmat neljään osa-alueeseen: aikaan, julkaisuformaattiin, rahaan ja tutkijan työn arkeen. Nämä myllättiin pikaryhmätöissä auki ja hahmoteltiin ratkaisujen ensiaskelia.
1. Aika
Ongelma: Julkaiseminen on nykyjärjestelmässä liian hidasta
Nykyinen julkaisujärjestelmä on niin hidas, että valmiista tutkimuksesta saattaa kulua kolme vuotta ennen kuin se julkaistaan. Etenkin nuoren tutkijan urakehitys junnaa, kun h-indeksi ei kilahtele. Tutkimuskin on julkaisuhetkellä auttamattoman vanhaa.
Ratkaisun alku: Julkaistaan kaikkialla muualla ja kierretään säännöt
Soveltavaa kielentutkimusta Jyväskylän yliopistossa tekevä Tuomo Hiippala kertoo jo aloittaneensa yhden miehen vallankumouksen: koska julkaisijat omistavat vain valmiin tutkimuksen, hän julkaisee aiempia versioita tutkimuksestaan avoimesti Academia.edussa ja omassa blogissaan ja päivittää myös versioita palautteen mukaan. Nuorelle tutkijalle vuorovaikutus vauhdittaa omaa kehittymistä tutkijana ja saattaa tarjota yllättäviä uramahdollisuuksia. Tieteelle avoin julkaiseminen on palvelus. Kun tutkimukset makaavat maksumuurien takana, esimerkiksi kehitysmaiden yliopistoissa ei päästä tutustumaan tuoreeseen tutkimukseen.
2. Formaatti
Ongelma: Tieteellinen artikkeli ei palvele tiedon hyödyntäjää
Maailmassa julkaistaan joka vuosi noin 1,8 miljoonaa tieteellistä artikkelia, joista puolella on alle viisi lukijaa. Esimerkiksi Maailmanpankin raporteista kolmasosaa ei ole koskaan ladattu kertaakaan.
Ratkaisun alku: Mietitään formaatti tavoitteen mukaan
”On älytöntä, että jokaisessa tieteellisessä artikkelissa käytetään sivutolkulla tilaa vanhojen teorioiden uudelleenkirjoittamiseen. Artikkelin muoto tarvitsee kriittistä tutkailua. Entä jos tieteellisen artikkelin osana olisi aina yleistajuinen tiivistelmä? Ja voitaisiinko yleistajuista julkaisemista arvostaa yliopistojen arviointikriteereissä enemmän?” – Salla-Maaria Laaksonen, Helsingin yliopisto.
“Miksi ajattelemme tieteellistä julkaisua aina artikkeleina? Tarvitsemme lisää aidoista yhteiskunnallisista ongelmista kumpuavaa tiedettä (problem-based science). Formaattia tulisi määrittää se, mitä ongelmaa olemme ratkaisemassa? Tietysti tämä romahduttaisi koko nykyisen järjestelmän, mikä ei välttämättä ole huono asia.” – Liisa Välikangas, Aalto-yliopisto ja Hanken School of Economics.
“Yritysmaailma hyötyisi siitä, että tutkija ei tuottaisi aina valmista artikkelia. Me esimerkiksi olisimme valmiita maksamaan yliopistoille raakadatasta” – Ville Takanen, Elisan teknologiajohtaja.
3. Raha
Ongelma: Olemassaoleva systeemi on liian houkutteleva monille
”Toimituskunnissa istuu arvovaltaisia yliopistolaisia, jotka pelkäävät omien lehtiensä aseman heikkenevän, jos julkaisemisen mallia muutetaan.” – J. Tuomas Harviainen, Tampereen yliopisto.
“Tieteen bisnes toimii samalla tavoin kuin mikä tahansa markkina. Arvostetuimmat julkaisut ovat tieteen Louis Vuittoneita ja niiden asema vaikuttaa vankkumattomalta.” – Liisa Välikangas, Aalto-yliopisto ja Hanken School of Economics.
Ratkaisun alku: Kerätään kriittinen massa uuden järjestelmän taakse
Markkinoilla lopullisen sanan sanoo kuitenkin kuluttaja. Jos tarpeeksi iso massa kokee tuotteen tai palvelun epäreiluksi tai tarpeettomaksi, he voivat äänestää jaloillaan. Vaikka tutkijoiden ura riippuu tällä hetkellä julkaisemisesta h-indeksiä pönkittävissä julkaisuissa, markkinoita voi muuttaa nopeasti yllättävä pelaaja tai kvanttifysiikan termein strange attractor, jos se koetaan tarpeeksi houkuttelevaksi. Etenkin fysiikan ja luonnontieteiden aloilla ArXiv on noussut järjettömän suosituksi, sillä tutkijat pääsevät vertailemaan tuloksiaan nopeasti arvostettujen kollegoiden kanssa.
4. Tutkijan työ
Ongelma: Vaihtoehtoinen julkaiseminen ei hyödytä tutkijaa
Miksi tutkija julkaisisi Open Access -julkaisuissa tai osallistuisi julkiseen keskusteluun, jos uralla edetään h-indeksillä? Laatukriteereitä ja vertaisarviointia myös aidosti tarvitaan, jotta tiede ylipäätään on luotettavaa.
Ratkaisun alku: Puolustetaan tieteen asemaa yhdessä
Tutkimusrahoituksen kriteerit eivät ole ikuisesti kiveen hakattuja. Rahoituksessa voidaan suosia Open Access-julkaisuja ja ryhtyä vahvistamaan pitkäjänteisesti vahvojen alakohtaisten Open Access -julkaisujen syntyä. Tarvitsemme tiedemaailman kansanliikettä! Erinomainen paikka sen istuttamiseen voisi olla matalan hierarkian ketterä Helsinki.
Miten sinä muuttaisit akateemista julkaisua! Täydennä!
Lämpimät kiitokset työpajan osallistujille:
Liisa Välikangas (Aalto-yliopisto, Hanken School of Economics), Kalle Korhonen (Koneen Säätiö), Jyrki Ilva (Kansalliskirjasto), Salla Laaksonen (Helsingin yliopisto), Jukka-Pekka Heikkilä (Aalto-yliopisto, Pyongyangin yliopisto), Tuomo Hiippala (Jyväskylän yliopisto), Juha Leppänen (Demos Effect), Ville Takanen (Elisa oyj), J. Tuomas Harviainen (Tampereen yliopisto), Petro Poutanen (Helsingin yliopisto), Liisa Mayow (Kaskas Media), Maria Ruuska (Kaskas Media), Joonas Aitonurmi (Kaskas Media)
Erityiskiitokset Tokion yliopistossa työskentelevälle Miikka J. Lehtoselle, jonka kanssa järjestimme workshopin.